perjantai 10. helmikuuta 2012

Koirapiirakat

Maukasta tarjottavaa erilaisiin illanistujaisiin ja kissanristiäisiin kavereiden kanssa :)

1 Annos paistinpiirakkataikinaa
n.20kpl Vegenakkeja
Rypsiöljyä paistamiseen

-Jaa valmis taikina puolittaen kahteenkymmeneen osaan (nipistä taikinasta n.sormenpään kokoinen pala taikinaa sivuun), ja pyörittele palat palloiksi
-Kaulitse taikinapallerot litteähköiksi, soikeiksi levyiksi, ja rullaa yksi nakki kunkin levyn sisään. Huolittele sauma tarkasti piiloon ettei kuori saati nakki ala paistettaessa nauramaan (=repeä auki)
-Muotoile piirakka käsissäsi symmetriseksi pötkyläksi, ja laita sivuun
-Käsittele näin koko taikina kunnes nakit loppuvat
-Kuumenna öljy paistovalmiiksi. Kokeile kuumuutta sivuun laittamallasi taikinanokareella. Kun se alkaa kiehua ja sihistä öljyssä, se on sopivaa piirakoille
-Uppopaista 3-4 piirakkaa kerrallaan
-Piirakat ovat kypsiä, kun ne ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Nosta valmiit piirakat ritilälle valumaan, ja laita uusi satsi kiehumaan. Paista näin kaikki piiraat
-Jäähdytä valmiit piirakat ja tarjoile esim. Maustetun majoneesin, ketsupin, sinapin, tai kurkkusalaatin, tms. paistinpiirakkalisukkeiden kera

*Itse olen suosinut Hälsans kök:in tai Wheatyn hyviä vegenakkeja, jotka kestävät hyvin kypsennystä ja ovat sopivasti maustettuja. Mainittakoon tosin, etteivät Hälsans Kök:in nakit valitettavasti ole vegaanisia. Kökin Vegenakit myydään lisäksi pakasteina, joten ota paketti jo aamulla huoneenlämpöön sulamaan (kesähelteillä jääkaappiin jo edellisenä päivänä).
-Voit esipaistaa vegenakit pannulla, mutta se ei ole välttämätöntä, kunhan esim. pakastenakit ovat läpisulia..

Koirapiirakoista saa myös mukavia muutoksia lisäämällä nakin kupeeseen erilaisia täytteitä, ja päästämällä mielikuvituksen juoksentelemaan kuin.. no, koira. Esimerkiksi:

Muunnelmia

-Ketsupin kanssa koirapiirakasta tulee meillä tietenkin "punainen koira". Sanaleikki on hirtehinen, I know.
-Äkäinen koira/hauveli syntyy lisäämällä vähän suikaloitua chiliä nakin kupeeseen ennen piirakan leipomista umpeen. Voit myös tehdä viillon nakkiin ja piilottaa chilisuikaleet sinne.
-Laiskan koiran/hauvelin saat kuorruttamalla nakin juustoraasteella tai sulatejuustolla ennen piirakan leipomista umpeen.
-Myös tuoreyrttejä tai sipulia kannattaa kokeilla. Valkosipulista saisi varmaan "Haisevan koiran" ;D

*Kummastuttaako nimi jälleen? Niin.. Tämäkin "koiraruoka" sai nimensä monien syötävien "koirien" mukaan: "Hot Dog" (suomeksi "Kuuma Koira"), eli pitkulaisen vehnäsämpylän välissä tarjottava, keitetty tai paistettu nakki, tarkoittaa amerikan slangissa myös nakkia itseään, joita Hot Dogissa eli "Hodarissa" käytetään.
Suomalaisen katukeittiön "Kuumana Koirana" tunnetaan yleensä lihapiirakka yhdellä tai kahdella nakilla. Suomalaista kuumaa koiraa läheisempää sukua tämä nakkipiirakka lienee amerikkalaiselle "Corn Dog" (vapaasti suomennettuna "Maissi-koira") -kioskisapuskalle. Corn Dog on tikkuun pujotettu nakki, joka dipataan taikinaseokseen ja uppopaistetaan öljyssä.
Täällä Noidan keittiössä nakit ovat siis vakiintuneet koiriksi, sillä kuuluhan huumorikin keittiöön, eikö? Tiedän huumorini myös olevan hieman makaaberia.. kuka muu tarjoilisi esim. koirakeittoa? ;D

No okei, minä selitän; Punainen koira on eräs kansanomainen nimitys vihurirokolle, joka oli ennen lääkehoitojen kehittymistä sangen äkäinen tauti..

Hau hau, tekemisen iloa kaikille kotikokeille :)

torstai 9. helmikuuta 2012

Kalevala

Alunperin vuonna 1853 julkaistu, Elias Lönnrotin kokoama teos ei syyttä ole Suomen kansalliseepos. Kalevala-tarustoa pidetään tärkeänä vanhan suomenuskon kannalta, ja sitähän se onkin. Kalevala sisältää 44 vanhasuomalaiseen muotoon kirjoitettua runoa, joissa kerrotaan mm. maailman luomisesta, sekä sankareista, kuten tietäjä Väinämöisestä, seppä Ilmarisesta, ja monista muista suomalaisen mytologian hahmoista ja suoritetaan erilaisia sankari- ja ihmetekoja.

(Kuvassa vuoden 2005- 31.painos)

Minulle Kalevala on paljon muutakin kuin uskonnollinen teos. Rakastan vanhaa runomittaa, kahdeksantavuisuutta ja lukurytmiä. Kalevalasta voi nykyäänkin löytää odottamattomia tiedonjyviä, jotka kätkeytyvät kirjan sivuille tiedonhakuisten löydettäväksi :)
Kalevalan tapahtumat alkavat, kun maailma luodaan sotkan munasta, ja muinainen tarina päättyy uuden suuntauksen, kristinuskon, saapumiseen, jonka myötä tutuille jumalsankareille ei enää olisi tilaa. Tarinan riitakapulana toimii vaurautta jauhava maaginen mylly, Sampo, jonka ympärille moni tarinoista nivoutuu. Näin nykyäänkin, raha pyörittää maailmaa.

"En kysele kultiasi,
En halaja hope'itasi
Kullat on lasten kukkasia,
Hopeat hevon helyjä."

Kalevalan tarinat ovat lähtöjään suhteellisen traagisia, esimerkkinä mainittakoon Ainon, Lemminkäisen tai Kullervon kohtalot, Kultanaisesta puhumattakaan. Kuten elävässä elämässä, eivät Kalevalassakaan sankarit aina ole suorittaneet nitä uskomattomia urotöitä eivätkä konnat välttämättä joka käänteessä riistä heikkoja. Kalevan sivuilla Pohjolan naiset ovat vahvoja ja pystyviä, Tuonelan naiset pärjäävät itsekin, ja molemmat täyttävät äitinsä ylpeydellä siinä missä Kalevalan miessankareiden sankarillisuus on usein lähinnä kyseenalaista;
Joukahainen vaikuttaisi nykypäivänäkin huomionhakuiselta urostelijalta, Lemminkäinen tyhjäpäiseltä naistenmieheltä, ja Kullervon elämän eväät olisivat aikaansa nähden huonot koska hän ei ollut syntynyt vauraaseen perheeseen. Kullervon elämä olisi kaikista kunnostautumisyrityksistään huolimatta nykypäivänäkin niin täynnä kärsimystä että miehen ajottaiset raivonpurkaukset olisivat kenen mielestä tahansa melkeinpä ymmärrettäviä. Puhumattakaan itse Väinämöisestä joka uhkaili Ainon veljeä saadakseen tämän siskon vaimokseen? Kuten ennen, niin nykyäänkin, nimi ja status merkitsee usein sydämen sidettä enemmän ja maailma on kautta aikain esitetty miesten maailmana. Teksti osaa siis sekä naurattaa että nostaa kyyneleet silmiin. Kenelläpä elämä olisikaan ollut aina helppoa?

"Moni on kakku päältä kaunis,
Kuorelta kovin sileä,
Vaan on silkkoa sisältä,
Akanoita alla kuoren."

Kalevala on samaistuttava teos, ja aina osa suomalaisten sielua ja mieltä, vaikkeivät kaikki olisikaan koskaan kirjaa lukeneetkaan. Ilmarinen, Lemminkäinen, Tammi, Sotka ja Sampo lienevät kaikille tuttuja, Väinämöisestä nyt puhumattakaan.

+ Kalevala on oma, maaginen maailmansa jonka parissa on helppo viettää tuntikausia :)
+ Tämä ei ole mitenkään tietyn uskonnon puolesta puhuva/käännyttävä teos, joten sopii lukemistoksi myös muiden uskontojen edustajille, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisesta kansanperinteestä.

- No, joku suvaitsematon löytää varmaan tähän jotain nillitettävää..

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Mausteiset Vihreät Pavut Fermentoidun Tofun Kera

300g Pitkiä vihreitä papuja
1 Porkkana
Pari Kevätsipulinvartta
1 Punainen chilipalko
1 Valkosipulinkynsi
3 Palaa fermentoitua, valkoista tofua
Öljyä paistamiseen
Tilkka vettä
Seesamiöljyä
(Soijakastiketta tarvittaessa)

-Jos käytät pakastepapuja, sulata ne ennen käyttöä
-Huuhtele ja kuori porkkana, perkaa chili, ja kuori valkosipuli
-Hienonna chili, valkosipuli ja kevätsipuli
-Kuumenna pannulla tilkka öljyä, ja paista siinä hetki valkosipulia ja chiliä niin että öljy saa makua
-Lisää porkkana ja pavut, paista 2-4 minuuttia
-Lisää joukkoon fermentoitu tofu, ja pikku tilkka vettä, ja paista sekoitellen kunnes tofu liukenee kasvisten joukkoon
-Tarkista suola, mausta tarvittaessa soijalla, ja pirskota valmiin ruoan päälle seesamiöljyä

*Tarjoile keitetyn riisin kera sellaisenaan tai lisukkeena. Ole varovainen suolan kanssa, sillä fermentoitu tofu on usein aika suolaista. Myös chilin kanssa on parasta olla tarkkana, etenkin, jos käytät tässä chiliöljyyn säilöttyä tofua.
Porkkanan voit korvata tässä jollain muulla kasviksella, kuten sellerillä, maa-artisokalla tai kesäkurpitsalla. Myös siitakkeita tai herkkusieniä kannattaa kokeilla :)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Yhdeksän taudin synty

Suomalaisen mytologian mukaan Loviatar, Sokea Tuonelan tytär, tuli raskaaksi tuulenvireestä, ja synnytti maailmalle yhdeksän kiusaa ja tautia. Yhdeksän Poikaa, Yhdeksän Veljestä.
Kalevalan mukaan Louhi suunnitteli raskauden toteuttaakseen Loviattaren poikain välityksellä kostonsa Kalevan suvulle, ja toimikin Loviattarelle kätilönä.

Poikain Alku:

Tuonelan sokea tyttö,
Loviatar, neitty vahva,
Pahin Tuonen tyttäristä,
Katalin manattarista.

Tuopa, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan umpisilmä,
Teki tielle sijoansa,
Pahnansa pahalle maalle.

Selin viimahan makasi,
Vasten säähän karkeahan,
Perin puhurin viluhun,
Päitsen päivänkoittehesen.

Tuli suuri puhurinen,
Iästä iso vihuri,
Tuhman tuulihe tiineeksi,
Kohulliseks kostuttihe.

Raskaus:

Tuopa, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan Umpisilmä,
Kantoi kohtua kovua,
Navanalusta visua,

Vatsan täyttä vaikeata.
Kantoi kuuta kaksi, kolme,
Neljännenki, viiennenki,
Kuuta seitsemän, kahdeksan,

Ympäri yheksän kuuta,
Kuuta puolen kymmenettä.
Yhdeksännen kuun lopulla,
Kuun alul' kymmenennen,

Kohtu kääntyvi kovaksi,
Painuvi pakolliseksi.
Alkoi alkaa syntyminen,
Si'etä sikiäminen.

Synnytys:

Silloin, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan Umpisilmä,
Synnytteli poikiansa
Laaitteli luotujansa,

Maalla mättähättömällä,
Lakeuvella karulla.
Eipä synny syntyminen,
Sikeä sikiäminen.

Niinpä, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan Umpisilmä,
Siirrätti sijan aloa,
Etti paikkoa parasta.

Meni, portto poikimahan,
Tulen kautta lapsimahan,
Että syntyis syntyminen,
Sikeäis sikeäminen.

Meni, musta Tuonen tytär,
Poikasiaan saattamahan,
Vattaansa vajuttamahan,
Uuen paikan peneutti,

Kahen kallion välihin,
Viien vuoren viukelohon,
Eikä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt.

Etsi synnytyssijoa,
Vatsansa vajennusmaata,
Rahkasammalen sylistä,
Turpeisilta tantereilta.

Heiluvilta hettehiltä,
Läikkyviltä lähtehiltä,
Ei suo omakseen ollut,
Ei sieltä sijoa saanut,

Vajennusta vatsallensa,
Helpotusta vaivaan neiden.
Eipä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt.

Tuopa, musta Tuonen tytär,
Synnytteli poikiansa,
inehmoisten huonehella,
Lautaseinien laossa,

Juoksevan jalaksen alla,
Alla kiven jauhattavan;
Myllyn kulmalla makasi,
Neito, konsa kestoissansa.

Ei sieltä sijoa saanut,
Vajennusta vatsallensa
Eipä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt.

Muutti, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan Umpisilmä,
Synnytteli poikiansa,
Kuohuissa tulisen kosken,

Ve'en vankan vääntehissä,
Jäisen virran pyörtehissä,
Kylmällä keskikivellä,
Päällä paasen hyhmähisen,

Alla kolmen kosken korpun,
Alla äyrähän yheksän;
Eipä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt

Alkoi itkeä iletys,
Piika, musta, parkumahan,
Kollotamaan Tuonen tytär,
Huutamaan apua mokoma.

Ei tiiä mihin menisi,
Että paraisna olosi,
Kulkea kuhun pitäisi,
Päikse miten pitäisi.

Ukko Neuvoo Synnyttäjää:

Että vajuis ruojan vatta,
Pääsis, portto, poikimahan.
Jo virkkoi Ylijumala,
Lausui Rauni taivahalta:

-Tuoll' on suolla kolmisoppi,
Rannalla meryttä vasten,
Pimeässä Pohjolassa,
Sankassa Sariolassa,

Sinne pääset poikimahan,
Kohtusi keventämähän.
Siella siuta tarvitahan,
Väkeäsi vuotetahan.

Loviatar Saapuu Saunalle:

Tuopa, musta Tuonen tyttö,
Tuli pohjolan tuville,
Sariolan saunan maille,
Latomahan lapsiansa,

Poikimahan poikiansa,
Saamahan sikiöitänsä.
Vaan ei vielä synty synny,
Kehnon kohtu ei kevene.

Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Saattoi poikivan saloa,
Kylin kylpyhuonesehen.

Oluella ukset voitti,
Kasti kaljalla saranat,
Jottei ukset ulvonunna,
Saranat narahtanunna,

Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Lämmitti saloa saunan,
Tulisijan tohahutti.

Lauteen laittoi lokoisaksi,
Synkälle syntysijaksi.
Sitten tuon sanoiksi virkki,
Ite lausui, noin nimesi:

1. Päästämissanat:

-Kave eukko, luonnon tyttö,
Kave, kultainen koria,
Konsa vanhin vaimoloita,
Emin emä emännöitä,

Valu polvesta merehen,
Noru aaltojen lomahan
Lyö laineheen lapasta,
Kasta kinnasta vetehen,

Ota kiiskiltä limoa,
Metehelta nuljaskata,
Jolla voiat lukot luusta,
Sivuja myöten sivelet,

Päästät piian pintehestä,
Vaimon vatsanvääntehistä,
Tästä kivusta kovasta,
Vatsantyöstä vaikeasta!

2. Päästämissanat:

-Tuossa jos ei kyllin liene,
Oi Ukko, Ylinen Luoja,
Tule tänne tarvittaissa,
Käypä tänne kutsuttaissa,

Tääl'on piika pintehessä,
Vaimo vatsanvääntehissä,
Saunassa savun seassa,
Kylän kylpyhuonehessa!

Ota kultainen kurikka,
Kätehesi oikeahan,
Sillä haittoja hajota,
Availe pihtipuolet,

Lukot lujat lonkahuta,
Umpisalvat poikki laita,
Mennä suuren, mennä pienen,
Kulkea vähäväkisen!

Yhdeksän Poikaa Syntyvät:

Siinä Tuonelan pahennus,
Ulappalan umpisilmä,
Aukes salvat lihan alla,
Vajui vihdoin vatsanalus,

Tuopa kohtunsa kavensi,
Latoi lapsensa vähäiset,
Alla vaipan vaskikirjon,
Alla uutimen utuisen

Päällä lautalakeuden,
Saunan seinien sisässä.
Tuohon syntyi syntyminen,
Sukeutui sikiäminen.

Kohun täyestä kovasta
Pahan vatsan vääntehistä,
Yhen vyönsä kääntimestä,
Solkensa rapa'imesta,

Teki poikoa yheksän,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Yhen löylyn lyötävistä,
Yhen saunan saatavilla.

Yhdeksän Poikaa Nimetään:

Loviatar neito vankka,
Portto, pohjolan emäntä,
Nimitteli poikiansa,
Laaitteli lapsiansa,

Poloisia poikiansa,
Kuin kukin omiansa,
Laittoi ilmi luomiansa,
Tekemisensä nimesi:

Minkä pisti Pistokseksi,
Kunka änkesi Ähyksi,
Minkä laati Luuvaloksi,
Kunka Riieksi risasi,

Minkä painoi Paiseheksi,
Kunka ruohutti Ruveksi,
Minkä Syöjäksi sysäsi,
Kunka Rutoksi ruhosi.

Yksi jäikin nimeemättä,
Yksi vaille laittamista,
Poika, pahnan pohjimmainen,
Suuton, silmätön sikiö.

Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Senpä sitten käski tuonne,
Rutjan koskehen kovahan,

Saattoi sillä kataluuet,
Saattoi ilkiät tarinat,
Siitä sikes pakkasetki,
Sekä syntyi syöjättäret,

Siitä tuli turmioita,
Syntyi velhoja vesille,
Noitia joka norolle,
Katehia kaikin paikoin.

Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka, harvahammas,
Loput käski käyvä tuonne,
Mennä kussa tarvitahan,

Utuisen niemen nenähän,
Päähän saaren terhenisen,
Ärrytti äkäiset luomat,
Ajoi katrahan katalan,

Tavattomat tauit työnti,
Ilmoille inehmisien,
Vasten Väinölän väkeä,
Surmaksi suvun Kalevan!

Loviattaren ja Yhdeksän Pojan tarinasta on suomalaisessa folkloressa monta versiota, jossa synnyttäjän vaiheita kuvataan erinäisin tavoin. Yhdessä Loviatar hakee apua kylän pastorilta, mutta tämä kieltäytyy kastamasta isättömiä äpäriä ja passittaa naisen matkoihinsa.