maanantai 16. tammikuuta 2012

Korppi

"Harvoin on korpin pesästä joutsenen munia löydetty."
-Wanha sananlasku-

Korppi eli Kaarne on monien alkuperäiskansojen keskuudessa sekä kunnioitettu shamaaniopas, toteemi, että voimaeläin. Suomalaisessa kansanperinteessä korpilla on hieman huono maine alisen lintuna. Sysimusta korppi oli noitien ja pohu-ukkojen lintu joka henki surua ja onnettomuutta tummanpuhvalla olemuksellaan.
Korpin uskottiin munivan pesintäaikaan aivan erityisen kiven; Korpinkiven, joka myös kaarnekivenä tunnettiin. Yksi korpin munista on aina tarinan mukaan muita painavampi, ja sen munan sisällä maaginen kivi on. Korpinkivi oli himoittu taikakalu, joka täytti haltijansa toiveet, muutti näkymättömäksi ja auttoi ymmärtämään korpin kieltä.

(Korppi, kuva: Wikipedia)

Korpin syntyloitsu

"Kyllä tieän korpin synnyn,
Syöjän synnyn arvaelen
Mist' on luotu lintu musta,
Kussa korppi kasvateltu


Korppi ompi Lemmon lintu,
Ilkeämpi ilman lintu,
Lintu, lieto kolmen lennon,
Syntynyt hiilimäellä,


Kasvoi sysikankahilla,
Kekälehistä kerätty,
Pikipuista synnytelty,
 
Tehty tervatikkusista,

Kovottu kojan noesta,
Kekäleistä keploteltu,
Pää pantu padan paloista,
 
Runko Ruman rukkipuista,

Pursti Lemmon purjehista,
Kourat puista koukeloista,
Vatsa vaivasen säkistä,
Suolet noijan neulikoista,

Kupu kattilaranista,
Kaula kalman kangaspuista,
 
Nokka Äijön kirvehestä,
Siivet Hiien viuhkamoista."

*Folkloressa korppi on harvoin varsinaisesti ilkeä tai paha hahmo. Eläinsaduissa korppi on usein jopa hieman yksinkertainen ja jymäytettävä lintu, joka oveluudessa häviää mm. jänikselle ja ketulle. Jäniksen ja ketun tavoin korppi on
kuitenkin tunnettu monien alkuperäiskansojen tarinoissa samantapaisena veijarina ja keppostelijahahmona, kuten mm. Kojootti, Kitsune, Anansi, Tanuki, Puck, Loki, Veles ja Kokopelli.

1 kommentti:

Valorun valakiat kirjoitti...

Hei! Ja hyvää vuodenalkua sinnekkin.
Itse pidän korpeista, ne ovat omalla tavallaan erittäin sympaattisia lintuja. Omassa elämässäni kerran erittäin surullisena ja ahdistuneena metsässä tarpoessani, korppi äänti puussa yläpuolellani. Hetken tähytessäni näin sen lähtevän karusta kuusesta yläpuolellani äänettömään lentoon. Ottaessani muutaman askeleen löysin maasta korpin sulkia, jotka tänäpäivänä ovat kalleimpia aarteitani. Siitä alkoi ystävyytemme, nykyisin näen ja kuulen sen usein samoilla poluilla kulkiessani.