tiistai 4. lokakuuta 2011

Kuusi (Picea Abies)

Näin talven kynnyksellä lienee paras esitellä jokaiselle taatusti tuttu, metsiemme komea havupuu; kuusi. Kuusten suku (Picea) on moninainen, mutta keskityn tässä nyt lähinnä meillä Suomessa yleisimmin tavattavaan lajiin, Metsäkuuseen (Picea Abies).

 (Kuva: Wikipedia)

Niin, kuusi lienee monille tutuin joulukuusen muodossa. Koristeltu puu oli hedelmällisyyden ja elinvoiman symboli, ja wanha kansa pystytti myös juhannus- ja hääjuhlakuusia. Myöhemmin koivu syrjäytti kuusen juhannuspuuna.

Kuusi on maskuliinen, vanhusaspektin puu, joka liittyy sekä maan, ilman, että tulen elementtiin. Kuusen juuret ulottuvat syvälle maan poveen samalla kun sen latva kurottautuu kohti taivasta. Kuusin on lämmin puu, jonka neulaset voivat tarvittaessa pistää kipeästikin.
Kuusi on yhdistetty moniin, niin wanhoihin kuin nuorempiin metsän ja suojeluksen jumaliin ja olentoihin. Tällaisia olivat mm. Tapio, Baldur, Porewit, Hiisi ja Maahiset.
Kuusella on yhteytensä aliseen, vainajien maailmaan, mutta se on ollut myös arvostettu pihapuu, jonka on uskottu suojelevan talon asukkaita pitämällä pahat henget ja kummittelevat kuolleet loitolla.
Esimerkiksi kylpyveteen voi laittaa kuusenhavuja tuomaan suojelusta ja viisautta. Myös painostavaa ilmaa sekä pahoja henkiä voi huiskia havuilla.

(Kauniin vaaleanvihreitä kuusen kerkkiä)

Suomalaisessa kansanperinteessä kuusella on oma yhteytensä vainajiin, sillä Karsikkopuut ovat näytelleet tärkeää osaa kansanperinteessämme. Karsikkopuu oli lähes aina havupuu, lehtipuista oli karsikkojen kohdalla kysymys aniharvoin. Karsikkopuu saattoi siis olla myös mänty, mutta tunnetuin Karsikkopuu on Kuusi. Kun vainaja saatettiin haudan lepoon, hengen oletettiin kuitenkin liikkuvan aika vapaasti, ja voivan tarttua puiden oksiin kiinni, ja siitä päästä edelleen kotiinsa kummittelemaan.
Karsikkokuusesta sitten leikattiin eli karsittiin siis oksat pois jottei vainaja enää löytäisi kotiinsa. Tällaiset karsikkopuut karsittiin sitä mukaa kuin vainajia ilmaantui, ja ne kasvoivat usein samassa metsikössä. Tällaisia karsikkopuistikkoja kutsuttiin yksinkertaisesti vain "karsikoiksi". Karsikkopuu saattoi olla myös perheen keskeinen, ja sijaita omalla tontilla. Tällainen karsikkopuu oli usein mänty, muttei pihapuuna tunnettu koivukaan ollut tavaton (siis esim. kotipihan poikkeus vahvistaa säännön). Puun kylkeen maalattiin tai kaiverrettiin risti ilmaisemaan vainajia. Puhuttiin Ristipetäjistä tai Ristikoivuista. Puuhun kirjoitettiin usein  myös vainajien kuolinpäivät.

Myöhemmin karsikkopuut muuttuivat merkintöineen puun kylkeen naulatuksi laudaksi, johon kuolinpäivät merkittiin, ja alettiin puhua lautakarsikoista. Ainakin Pohjois-Savossa tällaiset laudat voitiin säilyttää myös kotipihassa, esim. ulkorakennusten seinillä. Karsikkoperinne alkoi kadota 1800-luvun lopussa, eikä siitä juuri ole mainintoja enää 1900-luvun puolella.
Myös hautajaisreitille on jätetty kotiin tultaessa havuja, tai reitti on pyyhitty havuilla puhtaaksi ettei vainaja osaisi palata kummittelemaan omaisille. Tähän tarkoitukseen on saatettu hyvinkin käyttää karsikkopuiden, eli yleensä kuusten, oksia. Tähän tapaan perustuu nykyinen perinne jättää talviselle haudalle (kuusen) havuja.

Maagisesti kuusi on suojeleva ja karkottava. Kuusta pidetään ihmisystävällisenä, viisaana puuna joka ei kiellä apua sitä tarvitsevilta.
Kristillisessä perinteessäkin kuusi oli hyvä puu, joka suojeli tarinan mukaan Jeesusta takaa-ajajilta, ja sen vuoksi jumala siunasi ystävällistä kuusipuuta. Samanlaisia tarinoita tosin liittyy myös Pajuun ja Leppään.
Kuusenoksien mainitaan olevan ihanteellista taikasauvamateriaalia, etenkin jos oksassa on pahkoja. Kolme tai kuusi mainitaan voimallisimmaksi määräksi pahkoja.
Tasalatvaisia kuusia on nimitetty "pöytäkuusiksi", ruokapöydiksi, joilta metsän väen, kuten Tapion seuralaisineen uskottiin nauttivan ateriansa. Riistaonnea tavoitteleva metsämies saattoi myös nauttia rituaalisen aterian (esim. eväät) tällaisen pöytäkuusen päältä jotta Tapio siunaisi metsässä asiallisesti käyttäytyvää metsästäjää antimillaan.

Kuusella on jonkin verran kotikosmeettista arvoa, ja sen sanotaankin olevan vanhusten tuki.
Kuusenkerkkähauduketta voi käyttää kasvovetenä silottamaan ryppyjä ja kirjastamaan ihoa.Myös kihdin hoitoon kuusta on käytetty jo maailman sivu; Kuusenoksa pilkotaan pieniksi, ja palasia keitetään vedessä kymmenisen minuuttia. Liemi siivilöidään, ja sitä nautitaan pari-kolme kertaa päivässä.

Kuusi soveltuu siis hyvin myös kotiapteekkiin, sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä. Kuusi sisältää paljon C-vitamiinia, ja eteerisiä aineita. Kuusen tuoksu piristää, vahvistaa, ja haihduttaa stressin. Kuusi on lämmittävä, ja parantaa pintaverenkiertoa. Se sopii hyvin kylmille ja jäykille jäsenille. Kuusen neulasia tai oksia voi laittaa vaikkapa kylpyveteen, tai sekoittaa öljyyn. Kuusiöljy suojaa pakkasessa liikkuvaa paleltumilta.

(Talvisia, komeita käpyjä)

Kuusen nuorista kävyistä keitetty tee lievittää kurkun käheyttä ja tekee mm. lauluäänelle hyvää.
Suitsukkeena poltetun puun tai neulasten savun sanotaan auttavan nenäverenvuodosta kärsiviä.
Kuusen pihka on hyvä ensiapu hiertymille tai rakoille. Levitä vain pihkaa kipeään kohtaan, ja laita päälle vaikkapa koivun lehti suojaksi ettei pihka tartu joka paikkaan.
Kuusen vuosikasvannaiset, eli kerkät, ovat yhtä lailla monikäyttöisiä. Kerkistä on kautta aikojen keitetty yskänsiirappia, ja voipa niillä hoitaa myös akuuttia hammassärkyä; pureskelet vaan kuusenkerkkiä tai painat kerkkää kipeään hampaaseen. Säännöllisen kerkkien pureskelun on mainittu myös ehkäisevän hammasmätää. Kerkkiä voi syödä myös sellaisenaan, tai käyttää ruoanlaitossa mausteena, nypit vain neulaset kerkistä ruokiin. Kokeile esim. höyrytettyjen kasvisten tai uuniperunoiden kera.
Parhaita kerkkiä ovat tietysti mahdollisimman tuoreet, raikkaan vaaleanvihreät, koskettaessa pehmoisen pörröisiltä tuntuvat kerkät.

Huom: Siitepölyallergikot voivat saada kuusen käsittelystä tai käytöstä allergisia oireita.
Muistathan myös, että kuusenkerkkien ja -oksien keräämiseen tarvitaan maaomistajan lupa.

Uskomuksia:
-Kuusen näkeminen unessa on yhtälailla suojeleva symboli, joka enteilee hyvää. Havut kotosalla enteilevät hääuutisia (Talon sisätiloissa unennäkijän omia, tai ulkotiloissa, esim. kuistilla, jonkin läheisen häitä). Jos itse käsittelet havuja unessa, varoittaa se sairaudesta.
-Kuusi rupattelee saunan uunista saunojille: "Koivu se kirppyröi ja kärppyröi, mutta minä se miestä lämmitän."
-"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto", on wanha sananlasku jolla viitataan vanhempien kunnioittamiseen ja kuuliaisuuteen.
-"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Wanha sananlasku kehottaa pitämään jalat maassa eikä tavoittelemaan mahdottomia.
-"Ei sovi suopetäjä korpikuusen kumppaniksi". Sanonta tarkoittaa, etteivät liian erilaiset ihmiset ja asiat väkisinkään tule toimeen keskenään.
-"Oksat pois kuin suutarin joulukuusesta". Sanonta viittaa johonkin vakavaan, totiseen tai yllättävään asiaan tai tilanteeseen. Tarina ei kerro oliko, ja miksi oli, suutarin kuusi kenties karsikkopuu.

4 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Aika tyhjentävää. Ja muakin aina vihastuttaa ihan kamalasti, kun ihmiset ottaa joulukuusia.. =/

Aconitum kirjoitti...

Ja sitten kun siellä saunan tulipesässä ritisee, niin se on se kuusi joka itkee :(

AAMU kirjoitti...

Kuusen suoraan sujottavat kuivuneet alaoksat muodostavat yllättävän horisontaalisen näkymän metsässä.

Joakim kirjoitti...

Joensuun Karsikko -nimisessä kaupunginosassa on vielä nähtävissä merkkejä karsikkopuista. Aika jännää, ei tuota kuitenkaan ihan vähään aikaan oo harrastettu.