maanantai 2. toukokuuta 2011

Nokkonen (Urtica)

Nokkosella on monta nimeä: Viholainen, polttiainen, mukkonen, viherkaali, nokkoskaali, ämmänkieli..
Vielä useammalla taas on ikäviä muistoja ensikosketuksestaan tähän kasviin, lähinnä juuri polttiaispiikkejen vuoksi. Polttiaispiikit ovatkin kasvin paras tunniste, sillä etenkin nuoret nokkoset muistuttavat ulkomuodoltaan paljon sekä Peippiä että Minttua. Viimeistään kukintavaiheessa sitä on kuitenkin vaikea sekoittaa muihin kasveihin; Kukat ovat lehtihankuroista rönsyileviä norkkoja.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Suomessa nokkosta kasvaa kahta lajia, tavallista; eli Isonokkosta (U. Dioica), sekä pyöreälehtisempää lajiketta; Rautanokkosta (U. Urens). Kerron tässä jotain tuosta tavallisesta Nokkosesta, sillä rautanokkosella ei ole niin paljon, eikä niin vahvoja ominaisuuksia, vaikka sitä voikin käyttää korvaavana yrttinä jos nyt jostain syystä (?!?) ei satu tavallista nokkosta käsille (-Missäpä se Ei kasvaisi?). Nokkonen viihtyy siis vähän kaikkialla, sekä ravinneköyhässä että ravinnerikkaassa, hiekkapitoisessa maassa. Sitä voi tavata niin metsässä kuin tienpientareilla ja pelloilla, ja on tavallaan ihmisen ainainen seuralainen.

Nokkonen on maskuliininen, ja kuten kaikessa poltteliaisuudessaan arvata saattaa, tulielementin kasvi, joka edustaa parantamista, suojelusta, karkotusta ja voimaa. Kodin, vaikka ulko-oven lähellä kasvava nokkospuska suojelee taloa ja sen asukkaita. Nokkospuskassa kun eivät pahat hengetkään viihdy. Nokkospuskat tontilla pitävät myös käärmeet loitolla, ja tarinan mukaan myös murtovarkaat, trullit, ja muut kutsumattomat vieraat. Kotiin voi sirotella nokkosenlehtiä karkottamaan negatiivisia vaikutuksia, tai nokkosia voi lisätä vaikkapa lattianpesuveteen. Kaikenlaisia vaaroja on torjuttu polttamalla nokkosia tulessa, kuten nuotiolla.
Nokkonen on historiassa paitsi yrttimummojen, myös soturien ja berserkkien kasvi. Entisaikoihin vanhat miehet ja soturit vihtoivat itseään saunassa nokkosilla saadakseen voimaa ja mieskuntoa.  Vaikea sanoa mitään tuloksista, mutta ainakin nokkosilla vihmonta antaa kihdille kyytiä, ja auttaa myös pitämään kehon lämpimänä kylmissä oloissa.. Nokkosilla vihdontaa on myös suomalaisessa kansanlääkinnässä käytetty erilaisten vaivojen, kuten ihottumien, luuvalon ja rupien, parantamiseen.

Maskuliinisuudestaan huolimatta nokkonen on suurelta osin naisten kasvi; noitayrtti, joka sopii hyvin mm. amuletteihin, ja ripustettavaksi sisätiloihin.
Nokkosen siemeniä on käytetty myös lemmenrohtona, herättämään kipinää kahden ihmisen välille. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että nokkosensiemenistä on ennen vanhaan keitetty myös matolääkettä..
Nokkoskylpyyn sopi pulahtaa jos halusi nostaa lempensä, vaikkakin arvelen, että ainakin nokkossalaattia syömällä lemmentavoittelija pysyy virkkuna, onhan nokkonen aikamoinen energiapommi ;)

Nokkonen on hyvin monikäyttöinen kuitukasvi, siitä valmistetaan esim. paperia ja kankaita pellavan tavoin. Monelle myös nokkosvesi on tuttu lapsuudesta isoäidin puutarhassa; Se on hyvin typpipitoista, ja sopii kasveille sekä lannoitteeksi (etenkin keittiöpuutarhaan mausteyrteille), että hyönteiskarkotteeksi (etenkin kirvojen torjuntaan).

Nokkosvesi Kukille:
-Kokonaiset nokkoset kerätään korvoon ja kaadetaan vettä päälle.
-Seoksen annetaan tekeytyä pari päivää välillä sekoitellen, ja kaadetaan tai sumutetaan kukille.

Nokkonen on myös yksi tunnetuimpia ruoaksi sopivia luonnonkasvejamme, joka sopii mainiosti kotikeittiöön. Nokkonen muistuttaa maultaan ja käyttötavoiltaan pinaattia. Nokkonen sisältää mm. magnesiumia, kaliumia, fosforia, rautaa, hieman natriumia, runsaasti kalsiumia, sekä A-, C- ja E-vitamiinia, ja enemmän mm. proteiinia ja ravintokuitua kuin pinaatti, tai porkkana.
Nokkosta voi käyttää niin salaatteihin, keittoihin, kastikkeisiin, kuin leivontaan (kuten käyttäisit pinaattia).

Nokkosten käsittely:

-Nokkosta saa kerätä kotikäyttöön jokamiehenoikeuden nojalla mistä tahansa, tosin oma pihapiiri lienee turvallisempi kuin vaikkapa raskasmetalleilla kuorrutettu maantienpenkka. Pysyttele keräysmatkallasi myös poissa toisten pihapiireistä.
-Nuoret nokkoset ovat parasta ravintoa, vähemmän poltteliaita ja vaativat vähemmän esikäsittelyä. Ensimmäiset nokkoset ilmaantuvat näkyville jo Huhtikuussa, ja hyvää keruuaikaa riittää Kesäkuun loppuun asti.
-Kasvit kannattaa huuhdella ennen käyttöä, käytit ne sitten tuoreena tai ajattelit kuivattaa. Tuholaiset eivät juuri viihdy nokkosissa, nokkosperhosen toukkia lukuunottamatta, toukkaiset nokkoset siis kannattaa jättää perhosille :)
-Nuori nokkonen voidaan käyttää kokonaisena, mutta vanhemmasta kasvista käytetään vain lehdet. Kiehauta tuoreet nokkoset ennen käyttöä, kuten raparperi. Tuoreet nokkoset ovat kuivattuja perempia ja aromikkaampia, mutta mikäli haluat kuivattaa nokkoset talven varalle, kuivata ne ilmavassa, pimeässä paikassa huoneenlämmössä. Helpoin tapa on ripustaa ne oksina narulle, mutta peratut lehdet voi kuivata vaikka ilmavassa, laakeassa korissa.
-Kuivattuja nokkosia voi liottaa ennen käyttöä, mutta se ei ole välttämätöntä. Jos jauhat kuivatut nokkoset suolan ja mausteiden kanssa, saat kätevää nokkosmaustetta vaikka talven keittoihin.

Nokkonen sopii hyvin myös kotiapteekkiin ja kotikosmetiikan valmistukseen.
Sisäisesti käytettynä kasvilla on monia elimistöä puhdistavia ominaisuuksia, se mm. poistaa kuona-aineita, puhdistaa verta, stimuloi munuaisia, ja on kuituisena eduksi myös suolentoiminnalle. Nokkosen sanotaan myös vähentävän allergiaoireita/parantavan vastustuskykyä. Nokkonen sopii erilaisten ihottumien ja ekseemoiden hoitoon, ulkoisesti vaikkapa öljynä, tai sisäisesti keitteenä tai teenä. Nokkostee myös lievittää astmaa, lisää virtsaneritystä, poistaa turvotusta etenkin raajoista, lievittää paksusuolen tulehdusta, lisää äidin maidontuotantoa, ja helpottaa vaihdevuosia, mutta saattaa myös vaikuttaa kuukautiskiertoon.
Ennen Wanhaan nokkosenjuurista on keitetty teetä kaikenlaisiin virtsatievaivoihin ja myös miesten eturauhasongelmiin.
Nokkonen on hyvä kasvi aneemikoille, ja loistava kalsiuminlähde maitoallergikkojen, kasvissyöjien, ja vegaanien ruokavalioon.

Nokkosvesi on mitä mainioin hiushuude, sillä se ravitsee ja vahvistaa hiuksia ja hiuspohjaa, sekä torjuu hilsettä. Sopii erityisesti tummaveriköille ja punapäille.
Nokkoshaudetta ja tuoreita nokkosia voi kokeilla myös pakenevan hiusrajan hoitoon. Nokkoshoito kiihdyttää päänahan verenkiertoa, ja voi stimuloida hiusten uusiutumista ja pitää jopa hilseen poissa. Kaljuuntuva voi siis löytää avun nokkosista.
Nokkonen rauhoittaa herkkää ihoa, ja hillitsee ihon rasvaisuutta. Nokkoshauduketta tai -teetä voi käyttää kasvovetenä pesun jälkeen, sillä se kirkastaa ja heleyttää ihoa. Nokkosvesi myös hillitsee talineritystä ja rauhoittaa ärtynyttä ihoa.
Sisäisesti nautittuna nokkonen kaunistaa hiuksia ja vahvistaa kynsiä.
Nokkoskylpy sopii erilaisten lihas- ja nivelkipujen hoitoon, mm. reumaan ja kihtiin. Nokkosen vaikutuksen voikin yhdistää mm. suopursuun ja katajaan.

Huom
: Nokkosta ei suositella päivittäiseen käyttöön diabeetikoille, eikä verenpainelääkkeiden kanssa. Älä käytä nokkosteetä sisäisesti mikäli sinulla on havaittu sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa.
Nokkosia on hyvä käsitellä suojakäsineillä, sillä kasvin polttiaispiikit eli -karvat sisältävät erilaisia happoja, kuten sitruuna-, muurahais-, etikka-, fooli-, ja pantoteenihappoa. Nämä aiheuttavat iholle joutuessaan ärsytystä, kutinaa, pistelyä ja kirvelyä, hipiän herkkyydestä riippuen. Nokkosen polttelua voi lievittää mm. suolaisella hauteella, levittämällä polttiaiskohtaan raakaa kananmunaa tai kermaa, tai painamalla ihoa suolaheinän lehdellä.
Nokkonen sisältää raparperin ja ketunleivän tavoin luita haurastuttavaa oksaalihappoja, joten nokkosen nauttimisen jälkeen olisi hyvä syödä jogurttia tai viiliä, tms. maitotuotetta, jonka rasvat sitovat oksaalihapon itseensä.
Nokkosta ei kannata kerätä keittiöön kovin typpipitoisesta maasta, kuten kompostien tai karjasuojien vierestä, sillä tällaiset kasvit voivat sisältää liikaa haitallisia nitraatteja.

Uskomuksia:
-Nokkosenpolttamat parantavat säikähdyksestä.
-Amulettina nokkonen parantaa näkökykyä
-Kesäpäivänseisauksen jälkeen kerätyt nokkoset ovat tehokkaimpia ummetuksen hoitoon
-Takassa poltettu nokkonen suojasi taloa salamaniskuilta
-"Kukka se on nokkonenkin ja laulaa se variskin", sanonta opettaa, ettei miellyttävä ulkonäkö tai sujuvat viihteelliset taidot ole kaikki kaikessa.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nokkosen polttamia kohtia voi lieventää myös nokkosella itsellään: nokkosen lehti tulee rutistella ja "möyhentää" käsissä niin, että neste valuu ulos, joka parantaa nokkosenpolttamia. Tepsii ainakin minulla =)
Lisäksi käsittelen nokkosia ilman hanskoja, ne eivät polta jos niistä ottaa sormilla napakan pinsetti-otteen. Nokkosen lehtien "karvat" ovat niitä, jotka polttavat ja murskaantuessaan niillä ei enää ole polttavaa vaikutusta =)

Aconitum kirjoitti...

Nokkosella möyhentely perustuu lähinnä nokkosen happojen puduttavaan vaikutukseen ihon pinnalla, ja tapoja lievittää nokkosen poltetta on itse kullakin takuulla monia (parhaat saa toki jakaa täällä, ties vaikka löytyisi uusia) ;)
Unikon maitiaisneste on myös hyvä apu, hierottuna nokkosenpolttamaan.
Lapsena hieroimme nokkosenpolttamia hiekalla, ja se tuntui toimivan myös :l

Voisin melkein harkita jotain postausta kesäksi näistä pistoksista, paiseista ja kutinoista joita Suomen suvi on pullollaan..

Leena kirjoitti...

Oi tästä mä tykkäsin, löysin paljon uutta :) Oon tekemässä kanssa postauksia kotikosmetiikasta, että linkittelen vissiin jälleen sun sivulle sitten, kun sivuan samoista aiheista xD Mun tekee mieli syödä nokkosia nyt joka käänteessä tän tekstin jälkeen xD

Aconitum kirjoitti...

Helsingissä havaitsin jo ensimmäiset nokkoset pensasaidan juurella. Eli tuskin menee pitkään kun päästään laiduntamaan pientareille ;D

Anonyymi kirjoitti...

tätä oli erittäin hauska lukea, mun sukunimeni meinaan on uskokaa tai älkää: Nokkonen :)
kiitos jälleen informatiivisesta sekä innoittavasta tekstistä <3

Aconitum kirjoitti...

Hieno sukunimi :) Omani on wanhasuomalaisittain tarkoittanut ukonvasamaa eli salamaa o__O

Anonyymi kirjoitti...

tuollainen Suomen suven paiseet, ruvet, kutinat ja pistokset -postaus olisi ihana! Innolla sitä odotellessa

Aconitum kirjoitti...

Hei vain, Anonyymi, ja kiitoksia postaustoiveesta.
Itse asiassa olen nyt kesäksi miettinyt, josko kirjoittaisin tänne jotain ötökänpistoilta ja -puremilta suojautumiseksi, voisi siinä muitakin näppylöitä käsitellä samassa tekstissä :)