torstai 31. maaliskuuta 2011

Noituutta ja Uskontoa

Blogilleni saapui 30.3.2011 21.13 vähintäänkin omituiselta haiskahtava kommentti, jossa kirjoittaja haki mielipiteitä kristinuskon ja noituuden törmäyskurssista ja halusi luoda aiheesta keskustelua:

"Terve Aconitum!
Olen aika ajoin käynyt seurailemassa blogiasi ja olisi mielenkiintoista herätellä keskustelua täällä blogissasi tai miksei minunkin blogissani (apostolicnetwork.blogspot.com) noituuden ja kristinuskon törmäyskurssista, ja jakaa ajatuksia siitä puolin ja toisin. Harvat asiat avaavat silmiä nimittäin paremmin kuin keskustelu ihmisten kanssa, joilla on asioihin erillaiset näkökulmat."


Vaikka kommentoija myöntääkin olevansa kristitty, arvostan tällaista lähestymistapaa enemmän kuin ylemmyydentuntoista sormenheristelyä ja käännytystyötä vanhoihin postauksiin. Niistä on tarpeeksi ikäviä kokemuksia. Kuitenkin, kuten olen jo sanonut, en mielelläni ruodi uskonnollisia, saati näin turhia aiheita, mutta vaivaudun tällä kertaa vielä vähän kirjoittelemaan jotta saadaan edes postaus viikonlopulle. Elikkä siis, aloitetaan A:sta:

Sanavalinta "törmäyskurssista" todellakin herätti minussa ihmetystä. Kuulosti siltä kuin kyseessä olisi kaksi keskenään kilpailevaa näkemystä jotka kohtaisivat tuhoisasti tulevaisuudessa. Tämä ihmetyttää suuresti, sillä noituus tai noituuden harjoittaminen itsessään eivät ole sidoksissa uskontoihin, vaan ovat täysin sen ulkopuolinen aihe. Vai onko kristinkirkko nykyisin jotenkin kallellaan noituuteen päin? Millaista törmäystä kysyjä sitten viestissään kammoaa? Uutta noitavainoa? Umbra vs. Lumen sotaa? Televangelistinoitia?
Kuulostaa pelottavalta. Vai voisiko noituuden tilalla törmäyskursseilemassa sitten olla vaikkapa hip-hoppaus, kasvissyöjät tai virologia, koskapa eri uskonnot, kuten esim. shintolaisuus tai hinduismi eivät tunnu koskaan sopivan kristityille vastaavanlaisiksi vertailukohteiksi.

Vai rinnastetaanko noituus tuossa uskontoon vain koska se pitää saada paremmin esille ja kenties näyttämään uhkaavammalta? Tuskin sentään, silloinhan kommentin sisällössä olisi kysymys tiettyä ihmisryhmää vastaan yllyttämisestä, ja siihenhän kristityt eivät koskaan ole syyllistyneet (=sarkasmia)..
Vaikuttaisikin taas wanhaan malliin, että kysyjällä on jo valmiiksi jokin oma näkemyksensä tuosta oletetusta "yhteentörmäyksestä". Itse en kuitenkaan tunne yhtään noitaa tai kristittyä, jotka näkisivät toisensa mitenkään uhkana itselleen/maailmankatsomukselleen, enkä itse myöskään koe kristin kirkon, sen kummemmin kuin minkään muunkaan uskonnollisen suuntauksen uhkaavan elämäntapaani noitana. Miksi kristin kirkko siis pitäisi meitä noitia uhkana tänäkin päivänä? Vai pitääkö? Kommenttihan tuli yksityishenkilöltä, joka tuskin puhuu kaiken kristikunnan nimissä. Epäilyttävää on, että kun noituus esiinnostetaan suvaitsevaisuudelle aina yhtä huonon maineen antavien kristittyjen toimesta, ja kun noituutta ollaan näinkin räikeästi rinnastamassa uskontoon, unohdetaan valitettavan usein, että noituus voi hyvin olla myös uskonnosisäistä (koska noidan ei tarvitse olla ateisti). Vaikka kyseinen noituudenharjoittaja sitten olisi julkisesti/uskonnoltaan esim. hindu tai taolainen, tai mitäs jos olisi uskonnoton, tulisivatko kristityt yhä heristelemään sormea?

Ihan ulalla

Niin, kilpaillakseen asioiden pitäisi ensin olla lähtökohdiltaan samalla viivalla. Ymmärtäisin kysymyksen ytimen huomattavasti paremmin jos pitäisin yllä johonkin tiettyyn hengelliseen suuntaukseen tai -valtauskontoon perustuvaa uskonnollista blogia. Kuten pituushyppääjä harvoin ottelee mekaanikkoa vastaan. Noituus ei ole uskonto kuten vaikkapa shintolaisuus tai kristinoppi, sillä kuten jo mainitsin, noituutta harjoitetaan kohtalaisen runsaasti myös eri uskontoa edustavien yhteisöjen sisällä ilman, että kyse olisi salaseuroista. Olen kyllä tietoinen yleisestä, kristillisestä paheksunnasta noituutta kohtaan, kun heidän oppiensa mukaan noituuden harjoittaminen kaikissa muodoissaan on heidän jumalansa vastaista, ja siksi kristityt harvemmin noitailevat. Vertailun vuoksi,vastaavanlaista noitakielteisyyttä on myös mm. Islamin opeissa. Miksi noituutta silti kuitenkin pitää väkisin väittää uskonnoksi?

Suomalaisten kristittyjen mielipiteistä ei edes aina ota selvää että mikä on noituutta ja mikä ei. Yksi tuomitsee kynttilöiden polton pakanallisena tapajäänteenä siinä missä perinteiset kalevalakorut edustavat heille epäjumalien palvontaa ja kerettiläisyyttä. Toisaalta kristitty voi omistaa tarot-kortit, käyttää onnea tuovaa amulettia tai olla samaa mieltä asioista noidan tai toista uskontokuntaa edustavan ihmisen kanssa. Moni peruskristitty voi olla myös taikauskoinen, vaikka wanhat kansantavat ovat iso osa vanhan linjan noituutta.
En halua myöskään sortua tässä yleistyksiin. Tiedän kokemuksesta, ettei noituus ole vaikea aihe jokaiselle kristinuskovalle, vaan kristittyjenkin joukossaan todella on myös aidosti suvaitsevia, uudistusmielisiä, ja omilla aivoillaan ajattelevia, fiksuja ihmisiä, eikä tämä postaus mitenkään koske heitä.

Kuitenkin valitettavan monet kristityt ovat edelleenkin niin keskiaikaisiin käsityksiinsä jämähtäneitä, että ovat noitavihassaan liki valmiit tukeutumaan raamattunsa neuvoon "Velhonaisen älä salli elää" (2.Moos, 22:18). Muistuttaisin kuitenkin että kielitieteilijöiden mukaan kyse alunperin on huomattavasta käännösvirheestä; Lauseen "Velhonainen" on alkuperäiskielellään tarkoittanut ennemminkin myrkynkeittäjää, eli pahantekijää. Puhumattakaan, että alkuperäiskielisessä virkkeessä puhutaan vain yhteisöstä karkoittamisesta, eikä suinkaan murhasta! Pistää miettimään, mitä muuta raamatussa on käännetty päin seiniä.. Yleensä siis vain nämä kiihkokristityt älähtävät haistaessaan oletettua noituutta, kokevat tarpeelliseksi alkaa julistaa uskontoaan suu vaahdoten, ovat käännyttämässä vääräuskoisia vaikka väkipakolla ja pykäävät roviota pystyyn mikäli sanoma ei menekään perille tyhmän pakanaressukan päähän toivotulla tavalla. 

Huomioni kiinnittyi myös kommentoijan mainintaan, jonka mukaan harva asia avaa silmiä paremmin kuin keskustelu erilaiset näkökulmat omaavan ihmisten kanssa. Niinhän sen pitäisi ollakin. Myönnän kuitenkin kasvaneeni ennakkoluuloiseksi kristittyjen suhteen, näiden kiihkokristittyjen kiitos, sillä vahvasti totuutena pitämänsä asian takana seisova ihminen omaa usein hämmästyttävän suppean katsantokannan, ja hänellä on uskomaton taito kääntää asiallinen keskustelu monipuolisine näkökantoineen ja hyvin perusteltuine argumentteineen vain toissijaisiksi väittämiksi, mustamaalaajien valheiksi ja tyhmien ihmisten kuvitelmiksi, koska hänellä itsellään on asiasta oman yhteisönsä hyväksymä mielipide jonka hän uskoo olevan ainoa totuus (usein ilman järkeviä perusteluja tai edes todisteita), ja jota hän itse ei ole valmis muuttamaan millään muotoa, vaikka sitävastoin odottaa vastapuolen taipuvan oman mielipiteensä edessä (kuten mainitsin jo täällä) ilman, että sitä tarvitsisi mitenkään perustella. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että esimerkiksi narsistisen persoonallisuushäiriön omaavat ihmiset toimivat juuri samanlaisen ajatusmallin mukaisesti, eikä kiihkoilija niin sanotusti suostu näkemään metsää puilta. Muistakaa, että maalausta on vaikea nähdä kokonaisuudessaan jos olet itse kehyksissä.

Noitia Aina Vainotaan

Vaikka noituuden uusiin suuntauksiin sisältyisikin jonkinasteista jumaltenpalvontaa, on noituus itsessään turhan eklektistä täyttääkseen mitenkään uskonnon ehtoja. Yleensä tällöin on myös kysymys jo-mainitsemastani uskonnonsisäisestä noituudesta ja rituaaleista.
Vaikka jokin pakanauskonto (kuten Asatru, Suomenusko tai Voodoo) siis täyttäisi elämän "uskonto" -lokeron ja tähän k.o. uskontoon sisältyisi esim. wanhoja kirjoituksia, taikasanoja, loitsukaavoja tai rituaaleja, joita moni kristitty voisi pitää noituuden harjoittamisena, olisi heidän hyvä muistaa, että edellämainitut kuuluvat myös jokaiseen valtauskontoon. Myös kristin jumalanpalvelus sisältää rituaaleja ja loitsuja, vaikka niistä puhuttaankin messuina ja liturgioina, rukouksina ja siunauksina. Edellisiin seikkoihin viitaten myös kaikenlaista uskonnonharjoittamista voitaisiin ulkopuolisen silmin pitää noituutena!

Näkisin noituuden itsessään lähinnä elämäntapana. Joo, hieman tökerö ilmaus, mutta varmasti moni täällä ymmärtää mitä tarkoitan. Olet noita tai sitten et ole. Voisin ihan yhtä hyvin olla ammattikalastaja, elämäntapahippi, vaatturi, Zen-puutarhuri tai Feng Shui-sisustaja (ja olla vielä noitakin siinä sivussa). Elämänalan/aatteen, josta ihminen ammentaa hyvinvointinsa, ei tarvitse olla saumattomasti sidoksissa uskontoon.

Vertailun vuoksi, esim. goottien tai hevarien (alakulttuureja) kuvitellaan usein olevan satanisteja (elämänkatsomus), koska he pukeutuvat pääasiassa mustaan. Toki he voivat olla elämänkatsomukseltaan satanisteja, mutta pelkän ulkonäön perustella on mahdotonta olettaa kenenkään edustavan jotain tiettyä uskontoa tai elämäntapaa. Voitko esim, katsoessasi vierasta ihmistä bussipysäkillä, päätellä kierrättääkö hän, onko hän kasvissyöjä, tai käykö hän kirkossa Sunnuntaisin? Samoin esimerkkini gootti ja hevari voivat olla ateisteja tai vaikka kristittyjä, sillä alakulttuuri, elämäntapa ja elämänkatsomus eivät ole toisiaan pois sulkevia määritelmiä. Vaikeampaa olisi olla vaikka hoppari ja hippi, tai Buddhalainen ja Hindu samaan aikaan, jos ymmärrätte mitä tässä tarkoitan.
Sivuhuomautuksena tosin mainittakoon, että Wiccaa, joka on uskonto, ei ole tunnustettu suomessa uskonnoksi, sillä se on nykyään liian eklektistä. Amerikoissa wiccoilla taas on uskonnon status. Noituutta taas ei ole tunnustettu uskonnoksi missään, koska se ei ole sellaista lähtöjäänkään.

Niin.. miksi noituutenharjoittaminen sitten pitää nostaa esille krissejen puolelta jopa 2000-luvulla? Väistämättäkin mietityttää, että uhkaammeko me noidat todella jollakin tavalla kristittyjen asemaa nykymaailmassa, vai onko kyseessä jonkinlainen kristittyjen vainoharha? Mikäli kuitenkin uhkaamme, niin miten me sitten eroamme vaikkapa ateisteista, anarkisteista, satanisteista, homoseksuaaleista tai New Age-hörhöistä? Eikös kristin kirkko koe kaikki edellämainitut jotenkin ongelmallisiksi aatteensa kannalta? Onko, vaikkapa tuo edellä mainittu anarkismi, myös ehditty jo määritellä noituuden tavoin uskonnoksi kristittyjen toimesta?

Ateistilandia

No, vitsit sikseen, oletetusti ongelmaksi koetaan juuri tämä nykymaailman, tai no, puhutaan nyt paikallisemmin, Suomen; vapaan ajattelun ja uskonnonvapauden tila. Kenenkään ei tarvitse kuulua tiettyyn uskontoryhmään vastentahtoisesti, ja uskontopiiristä, kuten seurakunnasta, voi halutessaan erota ilman lisämaksua. Vanhat noidanmetsästyslait on uuden sivistyksen nimissä kumottu, emmehän elä keskiajalla, joten on myös melko turvallista tunnustaa olevansa julkinoita. Moni tuleekin ulos luutakaapistaan, tai ainakin kysyttäessä myöntää elämänkatsomuksensa.
Tekeekö nykymaailmasta vannoutuneen uskovaisen silmissä pelottavan tai epämieluisan juuri se seikka, että koska kenenkään ei tarvitse kuulua johonkin määriteltyyn, uskonnolliseen ryhmään ollakseen täydellinen ihmisenä, uskonto itsessään ei enää olekaan välttämätön, hyvin toimivan yhteiskunnan edellytys.
Tuntuukin, että juuri tuosta syystä kirkossa oletetaan että jos ihmiset hylkäävät kirkon, he sortuvat heti syntiin ja päätyvät kadotukseen. Luullaan että heistä tulee automaattisesti noitia tai ateisteja, ja happopäitä rikollisia, ja he menevät heti naimisiin joko veljensä tai naapurin koiran kanssa.

Hyvä muistaa, että noituus on vanhempaa kuin kristinusko, joka myös on jo aika vanhaa. Sivistyksen aamuhämärissä uskonto nousi opastamaan ja rankaisemaan ihmisiä heidän elämänsä varrelle ja kansa lapsenkengissään antoi sen tapahtua. Elinolosuhteiden ollessa saastaiset, keskimääräisen eliniän ollessa hädintuskin 50 vuotta ja lapsikuolleisuuden ollessa korkea ihmisiä oli helpompi paimentaa ja pelotella. Jumala oli ankara, ja lapset kuolivat perisyntiin. Kun ihmisen elinolosuhteet lopulta paranivat, yleinen keski-ikä nousi ja kuolleisuus vähentyi, ihmisillä oli varaa alkaa ajatella itseään. Kun ihmisen tietoisuus omista tarpeista lisääntyi, keksittiin yksityisyys, ja koitti hygienian aikakausi. Kirkon valta horjui sillä vanhoillisille käsitteille synninteon seurauksista ihmisen kurjuuden lähteenä ei ollut juuri käyttöä enää siinä vaiheessa kun esimerkiksi taudinaiheuttajat löydettiin ja tehokkaammat viljelytavat opittiin. Itsenäinen ajattelu on jatkunut meidän päiviimme. Kirkko oli vapaata ajattelua vastaan, sillä, kuten moni on huomannut, yksilö ei aina ajattele yhteisön parasta. Diktaattorit lienevät tästä paras, ja huonoin esimerkki.

Niin, ateistisessa yhteiskunnassa jumaltenpalvojille ei uskontojen kadotessa olisi enää sijaa, toisin kuin noidille, sillä mm. parantaminen tai energioiden ohjailu kun eivät ole uskon asioita, kuten tiedämme. Ihmiset vain tuntuvat ylipäänsä pitävän uskontoa luonnollisena tai oikeana vaihtoehtona, koska meille opetetaan niin jo pienestä pitäen uskovien vanhempiemme taholta; tapa joka saa uskonnottoman ihmisen vaikuttamaan oudolta ja vieraalta, ja jopa vääränlaiselta. Uskonto, tai tarve uskoa johonkin maallista suurempaan on monien filosofienkin määritelmissä ollut yksi niistä seikoista mikä erottaa ihmisen eläimistä (vertailun vuoksi; yksi on kuolemanpelko), ja monilla meistä on taipumusta esimerkiksi avaruuden äärettömyyttä pähkäillessään miettiä mikä lieneekään se suunnaton, universaali energia joka on aikaansaanut tämän kaiken? Ja energiaa se on takuulla vaatinut, niin ettei kenenkään aivokapasiteetti riitä tajuamaan moista (paitsi ehkä Stephen Hawkingin?). Tällaisen energian henkilöimme sitten jumalaksi. On myös helpompaa jakaa se pienempiin osiin, tai antaa energian osille myös nimi tai jopa hahmo, ja kiistellä loputtomasti kuinka meidän energia on se oikea ja todellinen siinä missä teidän ei ole. Loppupeleissä jo ihminen itse vaikuttaa jumaliensa pystyvyyteen. Ilman ihmistä ei jumalillakaan ole valtaa. Miksi uskonnon puuttuminen siis kaataisi funktionaalisen yhteiskunnan?

Uskonnolla on ollut paikkansa historiassa, kun ihmiskunta lapsenkengissään on ollut vielä naiivi ja taikauskoinen. Vanhat käsitykset pitävät hyvin pintansa, ja kun ne on kerran saatu juurrutettua ihmisten mieliin niistä on helppo pitää kiinni ja niiden kanssa on helpompi ja totutumpi elää kuin vaihtoehtoisten käsitysten.
Energia on silti olemassa erilaisine ilmenemismuotoineen, ja mielenharjoittaminen voi auttaa saamaan siitä kiinni. Esimerkiksi intialaiset joogit, Himalajan mietiskelijät, ja noidat, tietävät sen.

Sammakoita

Ymmärtäisin tässä kristittyjä ehkä paremmin mikäli olisi kyse vaikkapa saatananpalvojien tai muun kristinuskon vastakohtana pidetyn suuntauksen äkillisestä lisääntymisestä (mutta sehän oli niitä 90-luvun trendejä), ja kuinka he uhkaisivat kunnon kristittyä elämäntapaa, saatana kun kuuluu olevan heidän jumalansa vastakohta. Ai niin, eihän niillä tainnut juuri olla eroa noitiin useimpien jeesustelijoiden mielestä, sillä heille opetetaan pienestä pitäen että noita on paha, ja liitossa saatanan kanssa. Miten se antaa kristityille luvan häiritä toisinajattelijoiden jokapäiväistä elämää ilman seurauksia esim. kotirauhan rikkomisesta? Muutama kristitty on kerennyt kommentoida blogilleni "rukoilevansa minun/kaltaisteni puolesta että näkisimme valon ja löytäisimme oikean tien". Uskomatonta tekopyhyyttä! Jos julistaisin kristityille rukoilevani heidän pelastustaan oman jumalansa kynsistä, saisin varmaan haasteen raastupaan kunnianloukkauksesta ja heidän uskontonsa herjaamisesta.

Sehän tässä juuri ottaa eniten päähän. Minulla ei lähtöjään ole mitään eri uskontoja tai niiden edustajia vastaan, ymmärrättehän, "Elä ja anna toistenkin elää", mutta siinä vaiheessa kun on ottanut vastaan tarpeeksi negatiivista palautetta yhden ja saman uskontokunnan edustajilta, niin kyllähän siinä vähän maailmankatsomus muuttuu, ainakin sitä tiettyä uskontoryhmää kohtaan, ja melkeinpä väistämättä alkaa yleistää kaikki kristinuskojat kiihkoileviksi, umpimielisiksi käännyttäjiksi kun ei halua ottaa riskiä joutua taas turhaan väittelyyn samasta, läpikolutusta aiheesta, saati kuulla joka kerta, että olen väärässä ja käristyn Helvetissä, tai kuinka minulla on toivoa, sillä Jumala rakastaa minua, blaa blaa ja niin edelleen..

Mieleeni muistuu moisesta takavuosina Apu-lehden vitsipalstalta bongaamani aforismi "Jeesus-hyvä, säästä minut seuraajiltasi." Miksi kristityt siis väen vängällä ja vastoin tervettä järkeä käyttäytyvät kuin urakkapalkkiostaan sokaistuneet puhelinmyyjät ja auttavat siinä sivussa rakentamaan itsestään todella kapeakatsantoista ja umpimielistä kuvaa? En itse esimerkiksi näe mitään hyvää syytä lähteä nakertamaan pohjaa jonkun toisen uskomasta asiasta vain siksi että en itse usko samaan tai koe toisen väittämää totuutta omakseni. Onko siis outoa jos asenteeni kristittyjä kohtaan on hieman nuiva?

Kristittyjen keskuudessa myös usein ihmetellään miksemme juuri me noidat halua kääntyä kristityiksi? Niin, Me Noidat taas!! (siinäpä, btw, vänkä nimi aikakausilehdelle) Kuinka esimerkiksi kirkkoon kuuluva, papilta kasteen saanut noituudenharjoittaja voisi enää tulla kristityksi? Onko tämä sitten sitä noituuden korottamista uskonnoksi tilanteen sitä vaatiessa, ja näin ollen, kysyttekö te samaa taolaisilta ja muslimeilta kanssa (koska ne sentään ovat ihan oikeasti uskontoja)?
Vai onko niin että koska kristityjen jumala kieltää noituuden kaikilta palvojiltaan, olette ottaneet tehtäväksenne kiusata erilaiset valinnat elämässään tehneitä ihmisiä pelkästä kiusaamisen riemusta? Kuten se kouluruokalan tyttö joka kaataa mustikkasopan toisen tytön syliin kateuttaan, kun toisella tytöllä on hieno, punainen hame jollaista sopankaatajan vanhemmat eivät nuukuuttaan omalle tytölleen osta?

Menkää te kristinpalvojat omaan itseenne ja miettikää miksi te ette halua jättää omaa kirkkoanne ja jumalaanne ja lähteä vaikka joogakouluun Intian takamaille, tai paastoamaan buddhalaismunkkina Tiibetiin? Miksi lähtöjäänkään suostutte näkemään noituuden vain ja ainoastaan pahana ja Saatanallisena ja tuomitsette meidät muka jumalanne oikeuttamana ja vieraannutatte samalla meidät ja ystävämme omalla käytöksellänne. Ennemmin minäkin vaikka ajelisin pääni, kääriytyisin lakanaan ja alkaisin soittamaan tamburiinia metroasemalla kun ryhtyisin palvelemaan ristilläriippujaa. Mutta tämä on tietenkin vain minun yksityinen mielipiteeni, eikä siis pidä yleistämän että jok'ikinen noita olisi yhtä, tuota, kettuuntunut :)

Noita on noita on noita on noita..

Uskonnosta on tullut nykymaailmassa niin vapaaehtoinen asia että moni on tajunnut tulevansa loistavasti toimeen ilman jumalia. Kaikenlaisia uskovia maailmassa sentään tuntuu riittävän, niin että tuskin kirkollakaan vielä hätää on. Sitäpaitsi, jos kirkko lakkautettaisiin kannattamattomana, en usko että kaikki tuon oletetun Jeesuksen sydämessään tuntevat vain lakkaisivat yks-kaks uskomasta..
Eihän noitiakaan vainoilla kitketty. Tuntuu melkeinpä ironiselta ajatella kuinka noituus kuuluu nyt nostaa päätään, ihan kuin wanhan vainolaisen kiusaksi ;)
Niin, miksi kukaan sitten valitsee noituuden? Miksi joku valitsee kasvissyönnin tai hybridiauton, tai napatanssiharrastuksen? Omasta polustani olen puhunut useinkin, uskonnosta mitä nyt kerran, mutta yleisesti tuohon saattaa vastata kysymyksellä: Miten kukaan valitsee oman uskontonsa/aatteensa (yleinen harhaluulo tuntuu olevan että noita ei voi kuulua mihinkään uskontoryhmään erikseen koska noituus on uskonto)? Joskus se valitsee meidät. Totuus on, että niin monta mieltä kuin miestä, eikä sama ole kaikkien suusta hyvää.

Toivoisin toki saavani tähän myös muiden blogiani lukevien pakanoiden ja noitien mielipiteitä, kun en osaa vastata kaikkeen kaikkien puolesta. Kaikki ne, jotka sain paasauksellani taas takajaloilleen, voivat lohduttautua ajatuksella että väärässä ollessani vietän kuitenkin ikuisuuden käristyen hiljaisella tulella helvetin lieskoissa kärsien ylimaallisen kamalia tuskia :)

35 kommenttia:

Ville Kuusela kirjoitti...

Ensinnäkin, nostan hattua sille, että rehellisesti myönnät ennakkoluulosi. Kristittyjen ongelma on usein siinä, että Jeesus sanoo tulleensa pelastamaan syntisiä ja epätäydellisiä, mutta kristityt eivät helposti myönnä itsessään olevan vikoja tai syntiä, mikä tekee heistä samanlaisia kuin fariseukset. Ulkoa kauniita, mutta sisältä... (Jeesus sanoi "täynnä kuolleita luita")

Jokaisen kristityn tulisi lukea tämä tekstisi. Ymmärrän hyvin, mitä olet käynyt läpi, ja myös sen turhautumisen, jota aikaisemmat kokemuksesi ovat aiheuttaneet. Tätä juuri tarkoitan sillä, että näkemykset avautuvat, kun puhumme asioista niiden kanssa, joilla on eriävä näkökulma.

Mikä tahansa yhteisö, joka itse arvostelee itsensä, ei ole objektiivinen. Oli se sitten kirkko tai mikä tahansa muu.

Puhuit noitarovioista. Tiesitkö, että katolinen kirkko poltti myös uskon vapauden puolesta puhuvia Jeesukseen uskovia ihmisiä yhtä lailla? Leima otsassa oli tietysti kerettiläinen tai noita. Lopulta koko kirkkojärjestelmässä on kyse ihan samanlaisesta vallankäytöstä kuin missä tahansa maallisessa valtiossa, joka tuomitsee lakiensa perusteella sitä uhkaavat tahot. Jeesus kuitenkin puhui palvelemisesta jumalallisena johtajuutena. Niinpä perushierarkinen johtajuus/hallitsemismalli ovat täysin inhimillisiä juttuja. Ja ne kantavat ihmisen hedelmää, eivät Jeesuksen. Lopulta ihminen kuitenkin itsessään on itsekäs, ja siksi näitä uskonnollisia väärinkäytöksiä on syntynyt. Jumala johdatti minut ulos kaikista kirkkokunnista ja kristillisistä tunnustuskunnista, joten voisin ehkä tavallasi esittäytyä ja sanoa, etten ole hellari, enkä kuulu mihinkään coveniin.

Uskonnon ja todellisen uskon ero on kuin taikatemppujen ja taikojen. Ensimmäisessä on kyse inhimillisistä jutuista ja toisessa taas yliluonnollisista ja todellisista, voimakkaista asioista.

Uskoisin, että todellisten kristittyjen huoli noidista perustuu siihen Pyhien kirjoitusten sanomaan, että me ihmiset emme voi hallita yliluonnollista voimaa, on se sitten jumalallista tai saatanallista. Me toki voimme toimia yhdessä niiden kanssa, mutta lopulta ne voimat, joita olemme elämäämme kutsuneet, todellisuudessa hallitsevatkin meitä, vaikka antaisivat meidän ymmärtää, että me hallitsemme niitä.
Tällöin, jos kristitty katsoo noitaa, hän näkee ihmisen, joka joutuu vielä ongelmiin niiden voimien kanssa, joiden kanssa noita on tekemisissä.

Miten te noidat näette suhteenne näihin yliluonnollisiin voimiin/ henkiin (tai miten kutsutte niitä?)?

Aconitum kirjoitti...

Jaa-a.. alkaako tämä kenenkään muun mielestä kuulostaa haastattelulta tai paapomiselta? Termi "Noitaroviot" on tekstissäni noitavainoja kuvaava stereotypia. Ruotsissahan valtaosa tuomituista mestattiin, Suomessa myöhemmin suosittiin myös sakkorangaistusta. Roviot olivat siis noitien osalta harvassa, mutta yleisö ymmärtää rovio-termiä paremmin.
Ja taas tuo "Me noidat"? Suosittelen kääntymään internetin puoleen, esim. Noituus.com:ista löytyy vastauksia ja näkökantoja aiheeseen. Olen joskus tulevaisuudessa ajatellut kirjoittaa ehkä jotain energioista, mutta toistaiseksi aihetta (henkiä yms) sivuaa "Noituutta ja Saatanaa" teksti tässä samassa osiossa. Taikatempuista on vaikea sanoa mitään, parempi kysellä Timo Taikurilta. Mutta nyt hyvää viikonloppua kaikille. Helvetissä lieneee lämmintä, paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kohtalaisen pitkä matka vaikkapa Mäntsälään :)

Ville Kuusela kirjoitti...

Tarkoitukseni ei ole olla provosoiva. Mielestäni en myöskään ole ollut epäkunnioittava. Haluan vain todella kuulla, onko teillä selkeää näkemystä siitä, kuka näissä asioissa todella hallitsee?

En näe mitään järkiperäistä, vaan ainoastaan tunneperäisen syyn, päätellä että yritän paapoa. Haluan vain avoimen keskustelun näistä asioista teidän kanssanne? Lisäksi sinä tiedät, että hallitset täällä blogissasi, ja voit milloin tahansa ottaa minulta pois sananvapauden blokkaamalla kommenttini.

Aconitum kirjoitti...

Koen väittelyn turhanpäiväiseksi, koska blogini ei ole uskonnollinen kuten omasi. Tarjosin sinulle lähteen löytää vastaukset esittämiisi kysymyksiin paremmin kuin itse osaisin kertoa, mutta sivuutit asian ja jatkoit minun pommittamistani. Lienee kai helpompaa kuuluttaa uskonvapautta paikoissa joissa uskonto ei ole ensisijainen.
Uskonnonjulistamista ei edes voi rinnastaa.. "taikojen" tekoon?? Kani taisi juuri karata hatusta o__O Onko siis ihme jos moinen herättää ahdasmielisyyttä? Enkä ole väittänyt olevani mitenkään avomielinen ihminen. Toisekseen, olen jo vanhoissa teksteissäni puhunut polustani ja noituudesta yleensä, mutta henkilökohtaisuuksista en ole valmis puhumaan, koska ne eivät kuulu mielestäni tänne. Kerron yleisistä minua lähellä olevista asioista, mutta jo blogiesittelyssäni mainitsen etten ole, enkä aio olla kenenkään opettaja, ja kehotan aiheesta kiinnostuneet ennemmin netin ääreen aihetta laajemmalti käsitteleville sivuille hakemaan vastauksia. Enkä myönnä haastatteluja ;D Kuten ennenkin, asia kärjistyy taas tähän että olen ihan todistetusti, tottakai, vieraan mytologian vaikutuksen alainen, koska uskonto, jota en edusta väittää niin.. Tuskin olen ainoa joka näkee tuossa ristiriidan, mutta ihan miten vaan. Nyt pääset sitten yhden esimerkin avulla yleistämään kuinka kaikki noidat ovat umpimielisiä eikä niiden kanssa voi keskustella. Äänestyshän tästä on käynnissä, poistanko keskustelun turhana ja mielenkiinnottomana. Kyse ei siis ole pelkästään bloginpitäjän mielivallasta, turha siis kärjistää.
Mutta paasatkaa rauhassa, palaan kanavalle Maanantaina.

Ville Kuusela kirjoitti...

Näkemykseni mukaan tämä on uskonnollinen blogi, edellyttäen että:

Usko= uskoa johonkin

uskonnollisuus= seremonioita ja rituaaleja

Jos määrittelet uskonnollisuuden eri tavalla, niin että noituus jää sen ulkopuolelle, on asia mielestäni toisarvoinen, enkä koe tarpeelliseksi vääntää siitä.

Mutta, jos todella minussa oleva Jeesus saa sinut ja sinussa olevan noin vetäytymään etkä tahdo vapautua siitä, niin jätän sinut rauhaasi. Toivon, että Jeesus pysäyttää sinut ja kääntää kelkkasi.

PS. Rukoillessasi Jeesusta jättämään sinut rauhaan, Pyhä Henki muistutti minua niistä Raamatun tapahtumista, joissa riivaajahenget pyysivät Jeesusta jättämään heidät rauhaan, ja vetosivat siihenkin, että Hän oli tullut niiden mielestä ennen aikojaan. Raamatun sanoma on hyvin todellinen. Kehoitan suhtautumaan siihen vakavuudella.

Saga kirjoitti...

Täällähän tulikivenkatkuista keskustelua käynnistellään. ;) Halusin vain poiketa sanomaan, että omalta kannaltani molemmat ovat oikeassa. Oma näkemykseni (noitana tai pakanana) on jokseenkin keskivaiheilla. En tunne tarvetta tuomita kristittyjä enkä ateisteja enkä koe noituuden olevan "törmäyskurssilla" minkään uskontokunnan kanssa, ellei mennä henkilökohtaisiin mielipiteisiin, jotka taas vaihtelevat sen mukaan kuinka paljon on ajattelijoita.

Oma näkemykseni on melko yksinkertaisesti se, että mitä energiaa sitä ikinä käyttääkin omassa elämässään, jos sillä on positiivinen vaikutus, se on enemmän tai vähemmän sitä samaa energiaa. Ainoa mitä ihmisiltä tulisi vaatia, on kunnioitus toisten erilaisia näkemyksiä kohtaan ja se, että lopetetaan turha väittely siitä kuka on "oikeassa" ja kuka "väärässä" ja keskitytään niihin olennaisiin asioihin kuten esimerkiksi se, että miten kohdellaan kanssaihmisiä. :)

Jokaisella meistä kai on se synnynnäinen tarve julistaa omia mielipiteitämme ja kuulla olevamme oikeassa, ja siinä kai se ongelma onkin. Jos vaan jaksaa hiukan avata omaa näkemyspiiriään ja todeta, että yksi asia toimii yhdelle ja toinen toiselle ja se on ihan ok, vaikka en välttämättä ole samaa mieltä, niin ei tarvitse yleisesti ottaen ainakaan tapella niin paljon... Paitsi niiden aiemmin mainittujen "kiihkoilijoiden" kanssa... Heille kun kunnioitus toisten ihmisten erilaisuutta kohtaan tuntuu olevan täysin utopistinen ajatus. Suurin osa kristityistä (ja muista uskontokunnista/uskonnottomista) kuitenkin ovat kykeneväisiä tähän.

Paras ystäväni on pappi, minä olen melko määrittelemätön pakana/panteisti/mikä ikinä, jolla ei ole tarvetta määritellä mistä lähteestä energia tulee ja joinain päivinä suosin melko tieteellistä näkökantaa. :) Ystäväpiiriini kuuluu enemmän tai vähemmän joka uskontokuntaa kuin myös ateisteja, skeptikkoja ja agnostikkoja, muutama noita, jotka eivät "tunnusta" jumalia jne... Minusta tärkeintä on se, että astuu hiukan kauemmaksi omahyväisyydestään ja tunnustaa, ettei oma mielipide voi olla se korkein totuus. Uskontoakin on niin montaa lajia kuin on uskovia, ainakin jos kyseessä on uskonto, joka edustaa vapaata, laajempaa ajattelua eikä jotain kiihkomielistä alahaaraa, jossa "johtaja" määrittelee mikä on oikein ja mikä väärin.

Kristityilläkin on paha tapa toisinaan lukea oppinsa vanhan testamentin puolelta ja unohtaa että Jeesus sanoi ettei pidä tuomita vaan rakastaa. ;) Sillä sitä varmaan suuremman suosion kristinuskollekin saisi, eikä hyökkäämällä jokaista toisinajattelijaa vastaan. :)

TiinaTonttu kirjoitti...

Täälläkin yksi mikälie-pakana, jonka mielestä noituus ei välttämättä ole uskonnollista. Tosin jotkut Wiccan suuntaukset taas mielestäni ovat sellaista enemmänkin. Itselläni ei ainakaan ole jumalia, on vain energia, johon uskon ja jota käytän. Se ei tule oman näkemykseni mukaan sen kummemmin mistään "väärästä" tai "saatanallisesta" lähteestä. Tiedän, että kristityille on olemassa hyvä ja paha, Jumalasta ja Saatanasta lähtöisin olevat energiat, mutta raamattuun uskomattomana ihmisenä minulle on olemassa vain yksi energia.

Aika turhaa mielestäni sanoa ihmiselle, että hänen käyttämänsä energia tulee "väärästä" lähteestä, jos kyseinen energian käyttäjä ei edes tunnusta eri lähteistä tulevia energioita. Toki voi jankuttaa vaikka maailman loppuun saakka, että asia nyt vain on niin, koska yhdessä pyhässä kirjassa niin kerrotaan. Sen kirjan kertomukset ovat totta vain siihen usoville. Itselleni sen esittämiä asioita ei ole olemassakaan. (enkä nyt tarkoita, että kaikki raamatun asiat olisivat huonoja, tarkoitan, että koska en itse niihin usko, niitä ei ole olemassa minulle.)

TiinaTonttu kirjoitti...

P.s. Tunnustan siis kyllä, että energiaa voi käyttää hyvään ja pahaan.

Aconitum kirjoitti...

Heipä hei taas. Pääsin sitten aikaisemmin takaisin, ja kun tänne on näköjään muutkin kirjoitelleet aiheen tiimoilta, niin annan tämän keskustelun jäädä tänne ainakin toistaiseksi. Keskustelu vanhenee maanantaina, joten tuskin päästän jatkojeesustelua läpi, pohja se on minunkin säkissäni. Ja ties vaikka lukijani näkevät aiheelliseksi mainita jotain joka olisi mennyt minulta ohi. Ainakin moni on maltillisempi selittämään kovakalloisille kuin minä. Levollisen viikonlopun jälkeen esitän siis viimeisen kerran oman yhteenvetoni tästä turhasta keskustelusta yrittäen olla mahdollisimman asiallinen:

1-Blogini ei ole uskonnollinen, olen pahoillani jos joku on käsittänyt väärin. Kirjoitan siis elämäntapa/ruokablogia, jolla en ole muuta tehnytkään kuin kertonut tekemisistäni ja elämääni kuuluvista asioista. Satun olemaan noita, mutta en opeta täällä mitenkään erikseen noituutta kenellekään, vaikka esittelenkin satunnaisesti esimerkiksi wanhan kansan loitsuja tai noituutta yleensä (osa elämääni). Olen pyrkinyt pitämään linjan perusasioissa ja puhun asioista yleensä, sillä henkilökohtaisia asioitani en koe tarpeelliseksi täällä levitellä, koska edelleenkään, en ole julistaja enkä opettaja. Blogini ei myöskään ole chattikanava. Siksi en pidä hyvänä minkään uskonnollisen sanan levittämistä sivullani. Kyse ei siis ole vain kristinuskon bannauksesta. Kivat Hra. Kuuselalle, jos tykkäät Jessestä, mutta sen sijaan että paasaat täällä, anna ihmisten lukea siitä omalta blogiltasi, johon viittasit linkillä jo ensimmäisessä postauksessasi.
2-Pahoittelen, mutten edelleenkään pysty rinnastamaan noituutta ja kristinuskoa kuten sinä teet, sen kummemmin kuin noituutta voisi verrata mihin muuhunkaan uskontoon, sillä noituus ei ole lähtöjäänkään uskonto! Olen käsitellyt aihetta ennenkin, miksi siis jankata jos et ole tutustunut blogisisältööni sen paremmin? Tutustu siis esim. tarjoamiini linkkeihin, tai vie kyselysi muualle jos et kerran ole valmis ottamaan minua vakavasti.
3-Muutenkin, asiat, joihin niin kiihkeästi haet vastausta, kuten noidan käyttämästä voimasta ja noituudesta yleensä, löytyvät vanhoista postauksistani, miksi pitäisi selittää ne nyt uudelleen? Oletan ettet siis ole vaivautunut väitteistäsi huolimatta lukemaan vanhoja tekstejäni (ne löytyvät helposti klikkaamalla tuolta sivupalkista oikealla). Hra. Kuuselaa lainatakseni: "Jos määrittelet uskonnollisuuden eri tavalla, niin että noituus jää sen ulkopuolelle, on asia mielestäni toisarvoinen, enkä koe tarpeelliseksi vääntää siitä". Tuo todistanee ettei näkemykselläni ole sinulle merkitystä, ja väännät aihetta väkisin kun olet kerran päättänyt noituuden olevan uskonto vaikka olen alusta sanonut muuta. Lukijani (vai pitäisikö jo uskonnolliseen sävyyn seuraajista puhua?), joille minun pitäisi siis mielestäsi selittää vastaukset kysymyksiisi, ovat todennäköisemmin lukeneet blogini, tai ainakaan he eivät ole kokeneet elämätehtäväkseen kiusata minua turhilla kysymyksillä.
En siis todellakaan näe näiden (mielestäni hyvin perustelemieni) seikkojen valossa mitään pointtia tässä keskustelussa, vaikka en uskokaan että se loppuisi tähän. Syy kyllästymiseeni kun on tämän Kuuselan mukaan "se mikä minussa on ja kavahtaa jeesusta!", eikä hänessä itsessään. Jätä, please, jankkaaminen sikseen kun vastauksillani ei kerran ole sinulle väliä ;(

TiinaTonttu kirjoitti...

Hmm.. pikkusen häiritsee herran ilmaisu "yliluonnolliset voimat" puhuttaessa ihan luonnollisista asioista (energia). Mutta ei mulla muuta.

Ville Kuusela kirjoitti...

Mitä "yliluonnolliseen" tulee, niin käytän sitä nimitystä asioista, joihin Aconitum viittaa tekstinsä lopussa, puhuessaan "ylimaallisesta" ja niistä, jotka hän erottelee edellisessä tekstissään (Ehwaz) "luonnollisen" yhteyden ulkopuolelle, sillä en usko että hänen tarvitsisi tekstissään erotella yhteys erikseen luonnolliseksi, jos muunlaista yhteyttä ei ole olemassa.

Oikeastaan pääsemme nyt niille alueille, joista yritin aluksi teitä jututtaakin.

Kyllä "yliluonnolliseen" kuuluvat myös asiat, kuten "magia" tai toisin sanoen sielunvoimat (ei siis olennot), joissa puhutaan siitä kapasiteetista, jonka Jumala loi ihmiseen alussa, ja jonka ihminen itse korruptoi myöhemmin. "Yliluonnollinen" on ehkä myös hyvä ilmaus siinä mielessä, että se kertoo eniten asian tai ilmiön laadusta yleisesti tunnustettujen ja yliopistoissakin opetettavien luonnontieteiden sokaisemalle länsimaalaiselle. Toivottavasti tämä avasi hiukan.

TiinaTontulle: Mistä mainitsemasi energia tulee alunperin, mitä teet sillä ja mihin käytät sitä? Koetko, että voit hallita sitä, ja jos hallitset niin miten?

Aconitum kirjoitti...

Luonnollisen yhteys Ehwaz-riimutekstissä viittaa siis kahden viisaan lajin keskenäiseen arvostukseen, ja molemminpuoliseen hyötysuhteeseen, kuinka ihminen on oppinut valjastamaan (myös kuvainnollisesti) tämän eläimen avukseen siinä missä hevonen on sallinut sen tapahtua. Tämä yhteys ei vallitse esimerkiksi ihmisen ja riistaeläimen välillä. Käyttämäni termin vastakohta ei siis asiayhteydessään olisi niinkään "yliluonnollinen", kuin "luonnoton".

TiinaTonttu kirjoitti...

Koen energian tulevan eetteristä, kaikkeudesta ja sen olevan jokapuolella ympärillämme. En osaa vastata tarkemmin mikä olisi alkulähde, koska maailmankatsomukseeni ei kuulu varsinaisesti jumalia. En koe osaavani energiatyöskentelyä, ihan harjoittelemassa vasta olen koko asiassa. Mutta lähinnä energiaparantaminen on kiinnostuksen ja tutkimisen kohteena. Olen siis hyvin väärä ihminen antamaan asiaan valaisua.

Pidän energiaa ja sen käyttämistä kuitenkin luonnollisena asiana, joka on joka jokaisen ihmisen saatavilla ja käytössä. Sitä täytyy vain opetella käyttämään.

Aconitum kirjoitti...

Juuri näinhän se on :) Luonnossa vapaana, kaikilla olevaisen tasoilla virtaava energia, jota kaikessa elollisessakin on sillä luonto on kaikkialla ympärillämme. Energiatasot olevaisessa vaihtelevat, esimerkiksi elävällä puulla sitä usein on enemmän kuin vaikkapa kylmällä kivellä. Tätä energiaa löytyy myös kaikissa meistä. Kuten aikaisemminkin olen kertonut, tätä, omaa energiaa noita kehittää itsessään, ja käyttää tarvittavissa. Kyseessä ei siis ole mistään erillisestä yliluonnollisesta olennosta saatava yliluonnollinen voima.

Ville Kuusela kirjoitti...

Aconitumille:
Ok. Ymmärsin väärin viittauksesi "luonnolliseen", eli tarkoitit sillä kahden lajin keskenäiseen arvostukseen perustuvaa suhdetta.

TiinaTontulle:
Toivottavasti sait kuitenkin jotenkin kiinni siitä, mitä yliluonnollisella tarkoitin?

Parantamisen aiheeseen liittyen minulla on joitakin kokemuksia, jotka saattavat kiinnostaa sinua, jos näitä asioita tutkiskelet. Kukin näistä on todistajanlausunnoilla todistettavissa ja kaksi myös lääkärinlausunnolla vahvistettu. Lääkärin piti, jopa kolme kertaa testata toinen kyseisistä henkilöistä, kun ei aluksi uskonut hänen parantuneen.

Yksi tapauksista oli minun siskoni, joka ei voinut saada lapsia, vaikka oli kolme vuotta sitä miehensä kanssa yrittänyt. Toinen tapaus oli eräs ystäväni, jolla myös oli vastaava ongelma, jopa lääkärin todistamana. Kolmas tapaus oli myös eräs ystäväni, joka oli sairastanut astmaa koko ikänsä 28 vuotiaaksi asti ja neljäs taas vain yksi tuttu, mutta ei läheinen, jonka ongelma oli nuoresta iästään huolimatta luuhaurastuma.

Tietäen siskoni ongelman, aloin rukoilla hänen tietämättään hänen puolestaan kolmea asiaa: Että hän saisi lapsen ja pääsisi eroon tupakan poltosta ja alkoholista. Vein rukouspyynnön avoimesti myös koko seurakunnan eteen, jolloin myös seurakunta rukoili hänen puolestaan saman tien. Rukousvastauksena hän kahden kuukauden kuluttua paljasti minulle olevansa raskaana, kun ihmettelin, ettei hän tupakoinut eikä juonut alkoholia juhannuksena.

Toisessa tapauksessa rukoilin kättenpäällepanemisen kautta ystäväni puolesta vaimoni kanssa ja raamatun mukaan voitelimme hänet öljyllä. Tämä tapahtui viime syksynä. Nyt hän odottaa lasta. Lääkäri oli aikaisemmin todennut, ettei hän voisi lainkaan saada lapsia, mutta nyt hän synnyttää kesällä.

Kolmannessa tapauksessa pieni ryhmä uskovia oli rukoillut ystäväni puolesta kättenpäällepanemisen kautta parantaakseen astman, jolloin hänen keuhkoistaan oli kuulunut röhkäisy. Seuraavana päivänä hän meni lääkärin määräaikaistarkastukseen, jolloin lääkäri oli testannut hänet kolme kertaa, koska ei voinut uskoa, että hänen keuhkojensa hengitystilavuus oli kaksinkertaistunut, eli tullut normaaliksi. Hän ei ole käyttänyt astmalääkkeitä sen jälkeen (3 vuotta kulunut).

Neljännessä tapauksessa olin uskovien kokouksessa, jolloin Pyhä Henki antoi minulle yliluonnollisesti tiedon, että jolla kulla kokouksessa oli "jokin ongelma, josta hänen tulisi puhua nyt". Saman tien eräs tyttö tippui tuoliltaan ja alkoi itkeä. Hän kertoi lääkäreiden todenneen hänen vasemmassa kädessään luuhaurastuman, joka viittasi osteoporoosiin. Tyttö oli noin 20 vuotias. Viikon sisällä hän oli menossa uuteen tarkastukseen ja pyysi itkien, että rukoilisimme hänen puolestaan. Me laskimme joukolla kätemme hänen päänsä päälle ja rukoilimme hänen parantumisensa puolesta. Näin hänet 1,5 viikon kuluttua, jolloin hän tuli kiittämään minua ja hymyillen kertoi, että luuhaurastuma oli kadonnut, ja lääkärit olivat todistaneet hänet terveeksi.

Itse en ole kehittänyt mitään energiaa itsessäni , kun en osaa sellaista tehdä vaan olen/olemme rukoilleet Jeesuksen nimessä. Joten voin ainoastaan antaa todistukseni siitä, että Raamattu on oikeassa sanoessaan, että:
"Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark.16:17-18)

Aconitum kirjoitti...

Olen hieman hämmentynyt näinkin rauhallisen oloisesta linjasta, mutta ainakin tuntuu että pointti on vihdoin mennyt perille.
Toivon silti kommenttienvalvonnasta huolimatta, että kaikki aihetta sivuavat kommentit laitetaaisiin tähän samaan ketjuun, sillä esimerkiksi ruokapostausten yhteydessä ne vaikuttavat tökeröiltä. Saatan jopa julkaista jos jätetään se jeesuksella uhkailu vähemmälle ;D

Energiasta vielä, yliluonnollisiksi luokitellut ilmentymät omaavat myös perusenergiaa, vaihtelevia määriä, ja parannuskertomuksesi on hieno esimerkki kuinka esimerkiksi jumalat halutessaan voivat toimia kuuliaisten ihmisten hyväksi. Kuitenkin tällainen yliluonnollisesta lähteestä saatava voima on usein vain "lainassa", ja niin jumalista kuin hengistä puhuttaessa, sillä on yleensä hintansa. Mainitsemasi "kätten päälle paneminen" muistuttaa energian ohjailua ja siirtoa, kuten esim. reikihoidossa, erona ilmeisesti on uskonnollisessa seremoniassa mukana oleva henkiolento energian lähteenä?

delfiini kirjoitti...

Tervehdys! Monta kertaa olen käynyt täällä lukemassa, mutta nyt vasta kommentoin. Itselläni on sellainen käsitys, että kaikki uskonto/noituus/jne. elämänkatsomukset ovat ihmisen tapoja kanavoida omia intuitioitaan ja voimavarojaan. Valitettavasti monilla menevät nämä - ja varsinkin uskonto - aivan överiksi, ja oman maailmankuvan pönkittämisen tarpeessa aletaan ripustautua mitä epäinhimillisimpiin ja rajoittaviin periaatteisiin. Itse en ole noita, mutta nautin perinnenoituudesta lukemisesta.

Ville Kuuselalle haluaisin sanoa, että valitettavasti hänen tapansa "keskustella" ei ole vastapuolta kunnioittava, ja näin sivustaseuraajanakin on tullut paha mieli, että netissä jälleen kerran esiintyy tällaista käytöstä.

Asiasta ihan muuhun: Nyt kommentoinnin ohessa täytyy kiittää Aconitumia myös ruokaresepteistä, joiden pohjalta on aina tullut maistuvia lopputuloksia (ei itsestäänselvyys nettireseptien viidakossa seikkaillessa) :)

Aconitum kirjoitti...

No mutta, kiitos, delfiini :) Mukava etenkin reseptejen suhteen saada kannustavaa kommenttia, niitä kun muutenkin kommentoidaan vähiten.

TiinaTonttu kirjoitti...

Tutkin energioita oman vahvan intuitioni pohjalta ja polkuni /elämänkatsomukseni on erkaantunut kristillisestä ja muistakin uskonnoista jo vuosikausia sitten. Aconitum tuossa jo täsmensikin tuota energia-asiaa, siihen ei itselläni ole mitään lisättävää.

Siihen on syynsä miksi en käy lukemassa uskonnollisia blogeja: ei kiinnosta, ei tunnu omalta jutulta. Enkä koe tarvetta keskustella asioista syvällisesti erilaisen katsontakannan omaavien henkilöiden kanssa. Ainakaan kovin erilaisen. Ihan yllätin itseni kun edes tämän verran lähdin kommentoimaan tähän viestiketjuun:D

Ville Kuusela kirjoitti...

En vieläkään ymmärrä, että jos mielestänne Jeesus edustaa teille vain yhtä energianlähdettä, miksi boikotoitte Häntä? Vai onko sittenkin näin, että kyseessä on jotakin suurempaa, jota ette halua/uskalla kohdata? Olenhan osoittanut, että Hänessä on valta sairauksien yli ilman erityistä "energiankeräämistä", ja osin myös sen, että Raamatussa löytyy totuuksia. Itse tosin uskon sen olevan täysin totta ja nämä olivat vain muutamia esimerkkejä. Lukuisia esimerkkejä löytyy niin maailmanhistoriasta kuin omasta elämästäni lisääkin.

Toki kuka tahansa voi vain päättää sulkea silmänsä. Kysyn vain, onko siinä mitään järkeä? Totuus on kuitenkin olemassa suljettujen silmäluomien ulkopuolella odottamassa.

Itse koin haasteelliseksi, kun Aconitum sanoi, kättenpäällepanemisen olevan vain yksi tapa siirtää energiaa. Miksi, koska en sulkenut silmiäni, vaan olen yhä edelleen VAPAA etsimään, ilman että kukaan tai mikään sitoo minua urautumaan siihen, mitä olen löytänyt. Siksi esitänkin kysymyksen tähän energian siirtoon liittyen: Jos kerran Jeesus paransi ne, joiden puolesta rukoilimme, ilman minkäänlaista vaivaa energiankeräämisestä, ja vieläpä noin haasteellisista asioista, niin miksi tekin ette vain ottaisi ja alkaisi rukoilla Hänen nimessään? Vai onko niin, että delfiinin mainitsevat rajoittavat periaatteet ovatkin jotain noituuteen liittyvää? Jeesuksen vastustaminen taholtanne vain osoittaisi Raamatun jälleen totuutta puhuvaksi ja teidät Raamatun sanoille alamaisiksi.

Minä uskon, että jos te olette todella vapaita näissä asioissa, niin te voitte jatkaa keskustelua, ettekä pelkää todellisen kristinuskon (ei siis uskonnollisuuden) aiheuttamaa mahdollista uhkaa uskomuksillenne.

Aconitum kirjoitti...

Mainitsemasi jeesus kuuluu henkien ja jumalolentojen joukossa aikaisemmin mainittuihin yliluonnollisiin olentoihin energianlähteenä, ja kuten tässä on jo (toivottavasti) tullut selväksi että noidan ei välttämättä tarvitse lainata tai käyttää yliluonnollisilta olennoilta saatuja voimia vaikuttaakseen, esimerkiksi vaikka parantaakseen. Syytät kärkkäästi noituudenharjoittajia yliluonnolliseten olentojen kanssa pelehtimisestä, vaikka itse myönnät toimivasi juuri tällaisilta olennoilta saamiesi voimien vaikutuksen alaisena.
Mitä tuohon jesseboikottiin puolestaan tulee, kyse voisi olla mistä tahansa jumalolennosta joka ei kuulu oman uskontomaailman piikkiin. Kysymys on lähinnä jauhamiseen kyllästymisestä. Unohdat että täälläkin on kristinuskontoa kokeilleita ihmisiä jotka ovat kuitenkin päätyneet etsimään heille sopivampia vaihtoehtoja. Lienee siis turha vakuutella "ainoaa ja oikeaa" vaihtoehtoa kenellekään, vaikka se sinulle sopisikin. Julista siis omalla blogillasi. Sanoisin samaa esimerkiksi buddhalaiselle tai hindulle.

Anonyymi kirjoitti...

Moi. Olen aika ajoin vieraillut täällä blogilla, enkä ole mitenkään uskonnollisena tätä pitänyt vaikka Aconitum onkin avoimesti valinnoistaan kertonut. Yleiseen uskonnon määritelmään kuuluu paljon muutakin kuin seremoniat ja rituaalit. Usko taas sanana sinänsä on hatara perustelu uskonnollisuudesta, sillä itse uskon esimerkiksi, että ihminen on käynyt oikeasti kuussa, ja että olmeja on oikeasti olemassa vaikken olekaan niitä henkilökohtaisesti tavannut. Mitä nyt kuvia nähnyt, mutta voidaanhan vaikka fotoshopilla huijata ihmisiä miten halutaan.
Vielä Site Adminille terveiset, että nostan hattua kuinka pitkäpinnainen olet jaksanut olla tuon väittelijän kanssa. T: Lulla

TiinaTonttu kirjoitti...

Jauhamiseksihan tämä tosiaan näköjään meni.. Omasta puolestani tuohon Jeesusasiaan, että ei Jeesus edusta MEILLE (toki jollekulle varmasti, mutta ei yleistäen) energianlähdettä, minulle ei yhtään mitään. Jeesusta ei ole, ei ole ollutkaan, eikä tule, minulle. Joku tuossa tuntuu olevan kauhean vaikeaa ymmärtää. Alkaa tosiaan tympimään tuo Suuren ja Ainoan Oikean Totuuden tuputtaminen, ei tuossa enää ole kyse avartavasta keskustelusta kun sanotaan muiden sulkevan silmänsä totuudelta. Kaikilla on oma totuutensa, vaikka se ei millään uppoaisi jonkun toisen käsityksiin. Ja tuskin aikuisissa ihmisissä (tuskin monissa lapsissakaan) tosiaan Suomessa on montaakaan ihmistä, jolle ne kristittyjen asiat, Jumala, ym. olisivat uusi asia.

Ja esimerkiksi Aconitumin mainitsemassa Reikissä ei mitenkään kerätä energiaa, vaan reikihoitaja käyttää itseään kanavana maailmankaikkeuden energialle. Ei siinä tarvitse ponnistella ja pinnistellä, senkun laittaa räpylät hoidettavan päälle ja energia kulkee itsekseen eetteristä tarvittavan määrän kullekin. Tällöin hoitaja ei käytä ollenkaan omaa energiaansa.

tiia kirjoitti...

Eikä tuossa jeesuksena sinänsä hahmona mitään vikaa ole, en vain pidä siitä mitä kaikkea "hänen" nimessään tehdään, enkä tunnusta häntä ainoaksi oikeaksi.

Kun vain miettiikin, Ville, sinun jumalasi nimeen käytyjä sotia ja vainoja, niin ei voi kuin tuhahtaa.
Sellaista herraa minä en kumarra.

Kiitän ja kumarran enkä aio enempää kommentoida, seuraan kyllä mielenkiinnolla kauanko tämä jatkuu ^^

Aconitum kirjoitti...

Jeesus ei tietenkään ole ainoa jonka nimissä tehdään myös kyseenalaisia asioita, vaan monella valtauskonnolla tuntuu olevan sama ongelma. Jos nyt vaikka kristittyjen pyhää kirjaa miettii, niin sen milläkin hetkellä tärkein tarkoitus tuntuu vaihtelevan vuosisadasta toiseen. Milloin se on siveys, milloin käännytystyö. Tarkoitan, että Raamattua (ihmisten kirjoittama kirja) voi ihminen tulkita monilla eri tavoilla lukijasta riippuen. Esimerkiksi, jos raamatussa lukee että "Tee muille kuin toivoisit itsellesi tehtävän", on varmaan ihan hyvä ohje jos sadisti sitä noudattaa. Jos masokisti lukee saman, voivat seuraukset olla ikävähköjä. Puhumattakaan ihmisistä, jotka lukevat kaiken "rivien välistä" päästäkseen pätemään ja selittävät vaikka suhteellisuusteorian raamatun avulla jos se edesauttaa heitä pyrkimyksissään. Mitäs minäkin taas alusta asti olin mieltä tuosta kristittyjen avarakkatseisesta keskustelukyvystä..
Tätä juuri tarkoitetaan (tuolla aiemmin lainaamallani) aforismilla seuraajilla säästämisestä; Ei Jessessä mitään, mutta ne nimissään vaahtoavat paasaajat! Pitäkää vaan uskontonne, ja raamattunne, mutta älkää joka välissä tunkeko niitä joka paikkaan tai heille jotka eivät koe näkemyksiänne omikseen.
Raamattu sanoo myös (huom, kansantajuisempi versio), että ota ensin se malka omasta silmästäsi ja sitten vasta ala arvostelemaan muita. Mutta sokeutta todella on monenlaista.

Ville Kuusela kirjoitti...

Vieläkö saan puhua täällä?

Aconitum kirjoitti...

En ole vielä kieltänyt ketään kommentoimasta, mutta kehoitan pitämään linjan neutraalin asiallisena. Uskontoa julistavat, saarnaavat, paasaavat, mainostavat ja jankkaavat/vanhaa kertaavat tekstit aion poistaa suoraan, julkaisematta. En enää erikseen aio varoittaa siitä, luulisi tulleen jo selväksi. Ellei ole, niin se on sitten ihan omaa tyhmyyttänne.

Leena kirjoitti...

Voi että mulla olisi tähän keskusteluun varmaan miljoona asiaa mitä haluaisin sanoa.. Ensinnäkin Villelle voisin ilmoittaa tähän uskonnollisuus asiaan, että kyllä ihmisillä on seremonioita ja rituaaleja ihan normielämässäkin, varsinkin naisena voisin sanoa, että omaan niitä ison liudan, ei ne tee asiasta uskontoa. Ellei ihminen itse julista sitä niin.. Kuulin joskus, että joku on tehnyt vessapaperirullasta Jumalan ja joukko ihmisiä palvoo sitä.. no enivei..

Toisekseen, en jaksa ymmärtää, että miksi sinä jaksat jankata kiusaamiseen asti blogin pitäjää, luulisi sinun jo tajuavan hänen olevan erittäin turhautunut tähän tilanteeseen. Blogissa on jo merkinnöissä vastattu kysymyksiisi, miksi siis esität jatkuvasti samoja kysymyksiä? Noituus ei ole yhtäkuin uskonto, piste. Varsinkin jos henkilö vielä erikseen kokee asian niin, ettei se ole uskonto, miksi väittää vastaan sellaisessa asiassa? Sama kuin väittäisin itse, ettei kristinusko ole uskonto. Ja minä itse koen, että jos kysyn jostain asiasta ja toinen ei jaksaisi asiasta keskustella, jätän sen siihen, olet hieman epäkohtelias.. Eikä se tee ihmisestä mitenkään pelkuria tai vähäpinnaista tai mitä nyt siitä sattuukaan keksimään, turha vain olla tilanteessa joka ei johda mihinkään. Joskus sellaiseen tilanteeseen voi auttaa pieni jäähy. (ei kyllä tässä.. tälläiset tilanteet on koettu jo kymmeniä kertoja, aina eri ihmisen kanssa.. en halua yleistää tai olla loukkaava, mutta kumma kyllä, kristinuskovaisten kanssa menee hermo eniten) Eikä raamattu ja Jeesus liity mitenkään siihen, jos toinen kokee olonsa uhatuksi (tahan tekisi mieli sanoa teinimäisesti että daa..)..

Turha yleistää ja teititellä, varsinkin jos et ole ottanut asiasta selvää, luulen, että stereotypiäsi noituudesta saa tästä vain uutta pontta, koska kuvittelet olevasi uberystävällinen (jota et jankkaamisella ja kiusaamisellasi kyllä ole!) ja ilmeisesti jotenkin parempi ihminen.. Et anna itsestäsi mitenkään avointa ja hyvää kuvaa tuollaisella käytöksellä. Viisaat osaavat olla tarpeen tullessa hiljaa ja vetäytyä.

Ja tähdennän vielä, ettei minulla ole mitään kristinuskoa vastaan, olen itsekin kuulunut kirkkoon ja ollut jopa isonen aikoinani, uskoin Jumalaan ja niin edelleen.. Haluan sanoa samaa, kuin Sagakin, että olkaamme tyytyväisiä siihen, mitä ihmiset ovat, eikä puututa siihen ja tungeta väkisin omia uskomuksia siihen väliin. Mielipiteiden ja tietojen vaihto on eriasia. Sitä ihmettelinkin, mainitsit, että olet etsinyt itseäsi milloin mistäkin asian yhteydestä ja varmaan eri uskonnoistakin, olisi ollut mielenkiintoisempaa (ja ei niin ärsyttävää) jos olisit maininnut vähän enemmän niistäkin, eikä vain yhdestä aiheesta. Itse jätin kristinuskon ja tajusin viimein kuka olen ja sitä rataa.. lähinnä juuri tästä syystä, mikä tässäkin keskustelussa on tullut ilmi (uskonjulistus). Juu kyllähän sitä sanaa on hyvä selittää, mutta miksi sitä pitää tulla toistelemaan ja kertomaan ihmisille, jotka siitä jo tietävät kaiken, eikä kuitenkaan kiinnostaisi kuunnella sitä paasauksena. En ole sairas, eikä taida olla blogin pitäjäkään. Me emme tarvitse yleistä pelastusta, emme tarvitse Jesseä eikä tätä ylempää Jumalaakaan, meillä on JO omat uskomukset ja tavat. Ja tavat ei edelleenkään välttämättä tarvitse olla mitenkään ukkalapukkalahukabuka taikuustemppuja (kuten itse mainitsit jo ensimmäisessä kommentissa.. noidat eivät siis tee taikatemppuja, taikurit tekevät. Ne ovat silmänkääntötemppuja, eivätkä oikeaa taikuutta, jos et sitä tiennyt, ilmeisesti..)

Leena kirjoitti...

Jaa viestini oli liian pitkä joten osa kaksi

Ja keskusteluun viitaten vielä, en itse koe "taikuutta" (heittomerkit siksi, koska ilmeisesti kaikki eivät aivan ymmärrä sen tarkoitusta) mitenkään yliluonnollisena. Noidat nimenomaan (niinkuin tässäkin jo tullut ilmi, toistelen siis asioita ja vaivun samalle tasolle Villen kanssa.. kröhöm pahoittelen xDD) käyttävät jo olemassa olevaa energiaa (jota kutsun elämänenergiaksi, se pitää kaiken liikkeessä ja elävänä, on sillä nimenä sitten chakra, chi jne), ei välttämättä edes omaan tarpeeseensa varsinaisesti, vaan käyttääkseen sitä eteenpäin. Uskonnossa asioita tehdään Jumalien nimiin (tämän tiedän entisenä kristinuskovaisena ja nykyisenä wiccana, eli siis toistan myös vielä, että wicca ja noituus ovat eri asia, wiccalaisuus on uskontoa, noituus ei), mutta noidat käyttävät sitä omiin tai muiden (elävien) tarpeisiin.. jos näin kärjistäisi ja vähän yleistäisi..Avarsiko kenenkään mieltä?
Siinä ero.. Uskonnossa tarvitaan jumalia ja ylempiä tahoja, mutta noituutta voi harjoittaa ilman mitään ylempiä tahoja, ilman anteeksipyyntöjä tai synninpäästöä, julistusta muille ihmisille, varsinaisia rituaalejakaan jne..

Taikuus ei siis ole mitenkään "yliluonnollista" kuten useimmat tapaavat sanoa, vaan varsin luonnollista. En näe mitään erikoista siinä, että käytetään luonnosta otettuja yrttejä tai luonnosta saatua tietoa esimerkiksi parantamiseen tai tuhansia (ja vielä tuhansia) vuosia vanhoja tapoja ja tietoja normaalin elämän helpottamiseksi. Miten se mahtaisi olla.. "yliluonnollista"? Ja jos toiset sattuvat omaavan taidon nähdä ja ymmärtää kenties toisia maailmoja taikka henkiä (jotka ovat yhtälailla tätä aiemmin mainitsemaani energiaa), miten se tekee siitäkään mitenkään omituista? Jos niin on ollut, on nyt, ja tulee olemaankin, miksi tehdä siitä isoa kärpäshärkästä turhan tähden.. Ei silti, ei hyvässä keskustelussa mitään pahaa ole. Tässä keskusteluryppäässä vain tämä varsinainen hyvä keskustelun tunne näyttää kadonneen jo ennenkuin alkoikaan.

Jaaa mitähän vielä.. Ville kysyi miksemme vain ottaisi ja alkaisi rukoilla Jessen nimissä. No ensinnäkin, en ainakaan itse usko enää häneen, eipä taida blogin pitäjäkään, joten eikös se nyt ole jo itsestään selvää, miksi emme vain ota ja ala rukoilla ja palvoa häntä? Tuskinpa sitä nyt voi sanoa vaikka ihmiselle, joka ei pidä omenasta, että syöpäs omenaa, koska totetesin sen itse terveelliseksi ja hyvänmakuiseksi. Omena ei nyt ole kauhean uskonnollinen, mutta toivottavasti ymmärsitte pointtini.

Tämä keskustelu ei johda mihinkään ja tuntuu että minunkin kommenttini on aivan turha. Sain silti keskustelusta hyvät naurut ja omituisia turhautumisen tunteita ja deja vu ilmiön kaltaisen tunteenkin.. mutta.. näin. Kaikilla hyviä argumentteja.

Aconitum kirjoitti...

No sepäs oli tyhjentävää, kiitokset Leenalle :) Mielestäni tuo omena oli itse asiassa ihan loistava esimerkki. Omena ei ole maailman ainoa syötäväksi kelpaava hedelmä. Jos ei tykkää omenasta, oli se kuinka terveellinen tahansa, niin voi syödä vaikka appelsiinia, vitamiineja kun siinäkin tuntuu olevan, eli yhtä lailla terveellinen hedelmä on se. Sitten on myös helppo kärjistää että jos et tykkää omenasta (Eihän kukaan voi inhota omenoita!!), olet ilmiselvästi allerginen omenalle ja allergiaan pitäisi hakea apua (tai siedätyshoitona sitten pupeltaa omppuja kahta ahkerammin) sen sijaan että hyväksyttäisiin henkilön mieltymys vaikka sitten niihin aplareihin. Toivottavasti hra.Kuusela tajuaa tällaisen vertauksen sitten suoraa puhetta paremmin, puhutaanhan raamatussakin paljon erilaisilla vertauskuvilla :)

Saga kirjoitti...

Loistavaa keskustelua. :) Itse yritin laittaa aika samantapaista kommenttia aiemmin kuin Leena, mutta meni nettiyhteys juurikin sillä hetkellä ja annoin periksi sen viestin kanssa. :D

Raamatusta vielä, minäkin olen sitä mieltä, että se on vain kirja kirjojen joukossa, yhtä hyvin voitaisiin ottaa elämänohjeet kalevalasta, joka on myös (muokattua) suullista "viisautta", joka on kerätty aikansa runonlaulajilta... Eikä Jeesus toisaalta juurikaan eroa nykyajan kanavoijista, jotka väittävät saavansa viestejä jumalalta... ehkä vaan on ollut hiukan yli-innokas markkinointi. ;) No joo, vitsi, mutta vain puoliksi... Jokatapauksessa, ihminen/ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatunkin ja ovat hyvinkin voineet muokkailla asioita eri muotoon ja muistikin tahtoo tehdä tepposia.... Toki on saattanut olla hyvin karismaattinen puhuja, joka on löytänyt juuri sen aiheen, joka "myy". On saattanut olla jopa omalla tavallaan pyhäkin, ja taitava parantaja, onhan noita tänäkin päivänä. :)

Lisäksi, mistä tahansa kirjasta saa vedettyä numerokoodia sun muuta kun vaan ensin päättää mitä on etsimässä... itsetoteutuva profetia käänteisenä, ensin mietitään, että onkohan tälle todisteita ja sitten tekaistaan ne. Tätä näkee joka paikassa nykyään. Ja itsetoteutuva profetiahan taas oli sitä, että kuulet vaikka ennustajalta mitä tapahtuu ja se tietysti tapahtuu kun itse koko ajan työskentelet sitä kohti.... Tai toteutat itse suurimmat pelkosi, koska ajaudut tilanteisiin, joissa joudut sen kohtaamaan, niinkuin yltiömustasukkainen ihminen käy rakastettunsa kimppuun, joilloin rakastettu ennemmin tai myöhemmin häipyy kuvioista ja henkilö miettii, että nonni, tiesin tuon... vaikka aiheutti sen aivan itse. :p

Jokatapauksessa, itse olen hyvinkin kunnioittava (normaalisti, ei sarkastisina päivinä) toisten uskontoja kohtaan ja tunnen, että se mikä on toiselle pyhä, on todellakin pyhää tälle toiselle, vaikka se ei minulle olisikaan, ja koitan ottaa sen huomioon ja olla loukkaamatta toisen rajoja. Toki minullakin on ne huonot päivät. :p Sama jos toinen ei tunne kiinnostusta samoihin asioihin kuin minä, niin en tunne tarvetta mielipiteitäni tyrkyttää ainoana oikeana totuutena, vaikka saatankin kysyä ja jakaa ajatuksia. Viime aikoina en tosin ole kauheasti viitsinyt kovin myrskyisään mielipiteenvaihtoon osallistua paljoa. :)

Jokatapauksessa todella mielenkiintoinen keskustelu. :)

Aconitum kirjoitti...

On täysin luonnollista, että ihminen pyrkii puolustamaan omia uskomuksiaan, ja tästä johtuen perustelujakin versoo monenlaisia, ja siinä suhteessa ymmärrän kyllä Kuuselan intoa ja halua jankata. Ihmisluontoon kuuluu tunne häpeästä ollessamme väärässä, ja siksi teemme kaikkemme ettei asimerkiksi maailmankatsomuksessamme olisi turhia aukkoja (kuten huonosti kirjoitetun juonikuvion omaavassa elokuvassa), ihan vaan vahvistaaksemme perustuksiamme ettei meidän tarvitsisi tuntea häpeän tunnetta eri tavalla ajattelevien vuoksi. Sillä ei siis lopputuloksen kannalta ole väliä olemmeko oikeassa tai väärässä, kunhan vain kukaan ei voi todistaa väärässäoloa, eikä siksi tarvitsisi tuntea häpeää.
Totuus kuitenkin on, että niin kauan kuin vaikkapa elämänohjeita sisältävässä kirjassa on liikaa tulkinnanvaraa tai ristiriitoja, siinä on myös epäilyksen mahdollisuus, eikä sisältöä voida pitää sataprosenttisen luotettavana.
Valitettavasti juuri tuon tulkinnanvaran takia asiaa puolustavien on helppo tuudittautua omaan kantaansa jota pitävät oikeana. Tilanteen eri tavalla näkeviä on sitten helppo syyttää pelkuruudesta. Esimerkiksi voidaan ajatella lasta, joka ennemmin yrittää selvittää riidan puhumalla kuin haluaa tapella toisten lasten kanssa, ja siitä johtuen pääpukari sitten alkaa panettemaan pasifistipoikaa pelkuriksi joka todistaa oman raukkamaisuutensa vetäytymällä tilanteesta vaikka pitäisi jäädä kentälle tappelemaan.

Usko ja siihen pohjautuva uskonto, on kuitenkin täysin eri asia kuin totuus (katsokaa vaikka sanakirjasta), vaikka uskojien kesken ne usein rinnastetaankin toisiinsa luottamalla asian olevan totta ja uskojalleen oikea.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan oikein, jätä tuollaiset omaan arvoonsa jos eivät ymmärrä ettet ole kiinnostunut heidän uskonnostaan. Itse asiassa, uskonnonvapauslaki sanoo, että jokaisella ihmisellä on oikeus harjoittaa, ja näin ollen myös julistaa uskoaan (positiivinen uskonnonvapaus(, mutta ihmisellä on myös oikeus kieltäytyä ja olla uskomatta (negatiivinen uskonnonvapaus). Ihmisellä on myös oikeus omiin mielipiteisiinsä niin kauan kuin niitä ei käytetä loukkaavasti kenenkään muun muun näkemyksiä tai maailmankatsomusta vastaan.

Milloin saadaan laki suoranaista henkilöön kohdistuvaa uskonnontuputusta vastaan? Jos kerran kieltäytyy niin eikö tuo ole jos suoranaista rauhanhäirintää kun vielä jatketaan että "Usko, Usko" (ota omenaa)..

Aconitum kirjoitti...

Valitettavan totta. Jos minua ahdistellaan seksuaalisesti, laki on takanani. Jos minua työpaikkakiusataan, laki on takanani. Jos minut pahoinpidellään, laki on takanani. Jos minulle tyrkytetään joka tuutista uskontoa (joka paraimmillaan kattaa kyllä henkisen väkivallan kriteerit), pieni ihminen ei voi mitään juuri tuon positiivisen uskonvapauspykälän vuoksi. Negatiivinen uskonvapauspykälä, johon sisältyy juuri toisen uskonnollisten valintojen kunnioittaminen, ja mahdollisuus jättää uskonto valitsematta, sivuutetaan oikeudella "valistaa" ja "käännyttää" sen kuuluessa osana omaan uskontoon.

Kaikkien kirkkoon kuulumattomien oikeudet tuntuvat olevan yhä kirkon halutessaan kumottavissa. Missä vika? Tuputetaan uskontoa niin että rauhallisinkin ihminen hermostuu ja käskee tuputtajan juosta jorpakkoon, niin hetihän se on uskonnon kimppuun hyökkäämistä, ja kunnianloukkaus samanaikaisesti ;(

Ajatukseni tästä tiivistyvät hyvin tuossa postauksen sarjakuvassa..

Anonyymi kirjoitti...

Päädyin blogiisi alun perin etsimällä nokkos-ruokaohjeita. Ja olipa miellyttävä löytö! Tämä päivitys, vaikka onkin jo melko vanha, oli todella mielenkiintoista luettavaa. Harrastan itse rituaaleja ja eräänlaista noituutta, vaikka en olekaan systemaattisesti perehtynyt mihinkään tiettyihin vanhoihin rituaaleihin mitä käytän, vaan pikemminkin teen sitä mikä tuntuu luonnolliselta.
Alun perin olen Jehovan todistaja -perheestä, eli tämä "noituus on Saatanasta" -ajatusmalli on käynyt lapsuudesta asti hyvin tutuksi. En tiedä miten valtaväestökristityt asiasta ajattelevat, mutta ainakin JT:t ajattelevat että harrastaessasi noituutta kommunikoit demonien kanssa. Nämä demonit sitten voivat riivata sinut, aiheuttaa onnettomuutta ym., jopa tappaa. Heille ei ole olemassa mitään positiivista energiaa mitä ihminen voisi valjastaa, lukuun ottamatta rukouksen voimaa (ja tällöinkään siis ihminen ei tätä voimaa valjasta tai ohjaa). Tämän vuoksi siis noituus on erityisen vaarallista ja pahaa.
Esim. muslimit, buddhalaiset ja jopa ihan luterilaiset ovat heille paljon vähemmän "vaarallisia" koska nämä etsivät totuutta ja Jumalaa, mutta tekevät raukkaparat sen "väärin". Eli toisiin uskontoon kuuluvia lähtökohtaisesti säälitään eksyneinä ihmisinä, mutta noituutta kammotaan demonisena ja pahana. Itse en unelmoisikaan kertovani JT-perheelleni elämänkatsomuksestani.
Tämä näkökulmasi oli kuitenkin mielenkiintoinen, kiitos!