maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kesäpäivän Seisaus ja Mittumaari

Kesän ydin; Kesäpäivänseisaus oli wanhassa Suomessa tärkeä Keskikesän, ja Ukko Ylijumalan Vakkajuhla, eli Kesäpäivä. Kansankielinen nimitys, Mittumaari (eli Mettumaari eli Mittu/Mettumaaria), tuleekin ruotsinkielen keskikesän juhlaa; eli samoin Kesäpäivää, tarkoittavasta Midsommar-sanasta, joka kääntyi kansan suussa muotoon Mitsu/Metsu.
Kesäpäivän ajankohta vaihtelee vuosittain 20-22 päivän välillä. Vertailun vuoksi, esim. Keltit tunsivat Kesäpäivän nimellä Alban Hefin. Wicca-perinteessä Kesäpäivää vietetään aina kiinteällä paikalla 21.6, nimellä Litha, wanhan druidijuhlan mukaan.
Kesäpäivän seisauksen elementti on Tuli.

Kesäpäivä piti ihmisten mielissä pintansa kirkon vallatessa alaa, ja koska sitä ei pystytty kitkemään kansasta pois, sille piti tietenkin antaa uusi, uuden uskonnon mukainen nimi ja merkitys. Kesäpäivä poistettiinkin wanhalta paikaltaan, ja siirrettiin uudelle, kiinteälle paikalle 24.6. Samalla vanha kristinjuhla, Johannes Kastajan Päivä (ennen 4.6) siirrettiin samalle päivälle, jotta pakanalliseen Kesäpäivään saataisiin kristillinen merkitys. Samalla Kesäpäivä muuttui Johanneksen mukaan Juhannus-nimiseksi. "Uusi" juhla, Juhannus, pysyikin paikoillaan vuoteen 1954. Seuraavana vuonna Juhannus siirrettiin Kesäkuun 20. ja 26. päivän väliselle Lauantaille, ja Kastaja seurasi mukana.

Ukon Juhla

Kesäpäivänä on wanhastaan kunnioitettu Ylijumala Ukkoa, jotta hän antaisi syksyllä hyvän sadon ja olisi ihmisille suopea. Ukolle uhrattiin ruokia, etenkin viljaa ja leipiä, sekä juomia, etenkin olutta ja viinaa. Juotiin Ukon Vakkoja, johon löyhästi pohjaa myös nykyinen tapa humaltua juhannuksena. Ukon uhreja kerättiin vähän joka sadosta vuoden mittaan, ja sitten leivottiin niistä leipää Ylijumalalle. Loitsuja luettiin ja yleisesti ilakoitiin. Perinteisesti Mittumaarina juhlittiin ja Ukkoa kunnioitettiin luonnon helmassa, edustihan luonto paitsi elämää ja ihmisen syntysijaa, myös jumalolentojen ja haltioiden kotia.

Kesäpäivänseisauksen ja juhannuksen välinen aika on keskikesän, tuoreuden, vihreyden, valoisien öiden, ilonpidon ja rakkauden aikaa, ja otollinen kaikenlaiselle kasvattavalle taikuudelle, kuten perinteisesti vilja-, lemmen-, ja hedelmällisyysloitsuille, ja moni pitääkin tätä sinkkujen luvattuna aikana. Myös enteitä on kuulosteltu Juhannuksena.
Ennen vanhaan tupa on jynssätty puhtaaksi, ja pihoja myöden koristeltu vehmailla oksilla, leikkokukilla, yrteillä ja heinillä. Ulkotiloihin portaiden molemmin puolin on ollut tapana pystyttää juhannuskoivuja (jollaisien vastineita nykyisinkin näkee koulujen juhlasaleissa kevätjuhlan aikaan). Koivuista tehtiin myös erityisiä lehtimajoja, joissa Mittumaarikahvit juotiin. Minulle puut ovat kuitenkin kauneimmillaan luontaisilla kasvupaikoillaan, samoin kuin joulukuuset :)


Juhlan koristeet kerättiin yleensä juhannusaattona, ja laitettiin paikoilleen juhannusyönä, että kaikki oli aamulla valmista eikä töitä niin paljon tarvittu. Jopa lehmien sarviin punottiin koristeita kaisloista ja kieloista. Siten karjaonnen on toivottu säilyvän, eikä karja eksyisi metsään tai kateellisten ihmisten käsiin.
Runsaiden juhannuskoristeiden tarkoitus oli korostaa kesän vihreyttä, runsautta ja rehevyyttä, jota sitten yltäkylläisyyden muodossa on toivottu myös ihmisille.
 
Lemmenkipeiden luvattu aika?

Juhannusyö taitaa tosin olla tunnetuin lemmentavoittelijoiden yönä. Pääasiassa Mittumaarin lemmentaikoja tekivät naimattomat, nuoret naiset, joskus myös nuorukaiset.
Yksi suosituimmista juhannustaioista lienee kerätä 9 (lähteestä riippuen 5, 7 tai 12) erilajista kukkaa, sitoa ne heinillä, hiuksilla tai lettinauhalla kimpuksi, ja laittaa yöksi tyynyn alle. Sitten unessa näkyisi tuleva armas. Tulevia, etenkin tulevia sulhasia, kurkisteltiin vedenkalvosta, kuten lähteensilmästä tai kaivosta keskiyöllä. Joskus kaivo kierrettiin ympäri alastomana kukat kädessä (joskus kaivo kierrettiin 9- joskus 7-kertaa, myötä- tai vastapäivään lähteestä riippuen), ja kurkattiin kaivoon jossa piti nähdä tulevan sulhon kuvajainen. Voimakkaimpina juhannuskukkina pidetiin mm. Kieloa, Rentukkaa ja Vuokkoa. Aina ei kukkiakaan tarvinnut, eivätkä kaikki häärineet nakuina juhannuksena. Mutta kuten aina tärkeitä taikoja tehdessä, alastomuus on valttia myös Mittumaarina.

(*Pappilan piika tekemässä juhannustaikoja lähteellä, Erkki Tuomen kuvitusta "Myytillisiä Tarinoita" -kirjaan vuodelta 1947)

Omasta kukkapenkistä eikä aina omalta tontiltakaan taikakukkia poimittu, vieraassa vara parempi. Oma pihakoivu rauhoitettiin samasta syystä kuin pihan kukatkin. Folklore kertoo myös, ettei juhannuskukan aina tarvinnut edes olla kukkakasvi, kuten esim. Sananjalka tai koivu. Mikäli taikoja esim. halusi nostaa lempensä, hän keräsi lemmenvastan yhdeksästä eri koivusta.
Omaa lempeä, eli haluttavuutta on nostettu myös kieriskelemällä pellossa alasti juhannusyönä, tai kuljettu alasti juhannussaunasta pihan poikki tupaan.
Juhannustaikojen tekijän on hyvä muistaa ettei todennäköisesti ole ainoa samoilla asioilla liikkuva, ja kannattaakin mukana pitää amulettia tai suojautua lehmien tavoin kieloseppeleellä ympäröiviltä taikojien teoilta.

Juhannustapoja

Juhannuksena on myös ollut perinteikästä polttaa kokkoa, joka tapana elää edellen. Kokko on alunperin symboloinut hyvää kuten hedelmällisyyttä, ja karkottanut pahoja juhannusyössä piileviä olentoja. Kokko oli koko kylän tapahtuma, johon ihmiset lahjoittivat poltettavia tavaroita. Juhannuskokontuhkaa saattoi kerätä erityiseen pussukkaan hedelmällisyysamuletiksi joko itselle, tai tuhkaa voi sirotella pellolle jotta vilja-onni kukoistaisi. Tuhkan vaikutusta saatettiin korostaa myös naisen väellä; nostamalla hameenhelmaa kylvökselle. Miksei juhannuskokon tuhka sopisi nykyäänkin, vaikkapa ruusupenkkiin ;)

Perinteisiä juhannuksenajan ruokia ovat olleet maito- muna- ja juustoruuat, kuten maitovelli ja uunijuusto. Omaan Kesänjuhlan menuuseeni kuuluu yleensä tuulihattuja, juustopasteijoita tai juustokeitto. Mansikkamaito, tai maitovanukas marjakiisselillä on myös ihanan kesäistä :)
Juhannusjuomina tunnustusta ovat saaneet olut, sima, marjaisat viinit- ja mehut (etenkin mansikkaiset sellaiset), sekä perisuomalaisittain Koskenkorva-viina (kohtuus kuitenkin kaikessa).

..Ja taikoja

Maagiseen Mittumaariin on liitetty monia taianomaisia uskomuksia, esimerkiksi sananjalan on kerrottu kukkivan vain juhannusyönä. Toisen tarinan mukaan se kukkii juhannusyönä vain kerran sadassa vuodessa. Sananjalan siemenet haltuunsa saava henkilö oppii tarinoiden mukaan eläinten kielen, magian salat, ja jopa taidon muuttua näkymättömäksi. Siementen havittelijalta kuitenkin vaadittiin rautaisia hermoja ja ainakin jonkinasteista loitsutietoa, sillä metsänväki ei luopunut siemenistä hevillä, ja niitä havittelevan sanotaankin kohdanneen metsässä vaikka minkänäköistä mörköä. Siemeniä havittelevien metsänolentojen on mainittu esiintyvän karmaisevissa hahmoissa, joiden on tarkoitus pelotella pois siemeniä havittelevat ihmiset. Folklore mainitsee pelotavimmista hahmoista ainakin nyljetyt eläimet, sarvipäiset pirunkuvatukset, irvokkaat ihmiseläimet ja päättömät lapsenruumiit. Juhannusyö voi siis vetää varomattoman kalpeaksi..
Katolinen kirkko jopa kielsi sananjalan siementen metsästyksen vuonna 1612. Minulla ei ole tarkkaa, lainopillista tietoa, onko k.o. asetusta koskaan kumottu, joten olkaahan varovaisia siellä siemenmetsällä, ettette saa sakkoja..

(Sananjalkapensaikko metsän reunassa)

Luonnonlähteiden veden kerrottiin muuttuvan viinaksi juhannusyönä kello 12, aaveiden aikaan. Tarina on oletettavasti vanhempaa perua, jolloin juhannusyö tässä tarkoittaisi 24. ja 25. päivän välistä yötä, elleivät enteet sitten liiku juhlapäivien mukana? Tarina antaa myös olettaa että vesi muuttuu vain luonnonhelmassa, aktuaalissa lähteensilmässä, joten Evian-pulloa lienee turha korkata keskiyöllä väkijuoman toivossa. Toisen tarinan mukaan lähteen haltijalle olisi hyvä jättää vähän hopeaa maksuksi jos aikoo viedä lähteestä vettä/viinaa.

Juhannusyönä aarteenhaltijoiden kerrottiin polttavan hometta aarteistaan, ja metsässä saattoikin varovainen kulkija nähdä aarnivalkeiden palavan. Siltä kohdalta kun alkoi kaivaa, kummituksista välittämättä ja mitään kenellekään virkkamatta, sai haltuunsa aarteen, joka piti samoin, yhä ääneti kotiin viedä ja salata ("Kel onni on, se onnen kätkeköön"). Taakseen aarteenhakumatkalla ei myöskään saanut vilkuilla vaikka mitä olisi kuullut.

Juhannusaamun kastekin oli maagista, ja sitä oli tapana kerätä pulloihin vuoden varalle. Kasteella sitten paranneltiin kaikkea savipuolesta korvakipuihin. Jos kasteella pesi kasvonsa juhannusaamuna, sai kauneutta koko vuodelle. Kasteen juojan puolestaan luvattiin savan kauniin lauluäänen.

(Kielot ovat tuttuja ja kauniita juhannuskukkia)

Kesänjuhlaa voi nykyäänkin juhlia monilla eri tavoilla, kuten monet juhlivat sitä eri nimillä:

-Tervehdi aurinkoa Kesäpäivän seisauksena.
-Muista Esi-isiä vaikka pikku snapsilla.
-Kerää luonnonyrttejä talven varalle.
-Käy kävelyllä, ja kerää kotisi kaunistukseksi kukkakimppu.
-Käy juhannussaunassa, ui järvessä, tai ainakin huuhtele hiukset pesun jälkeen järvivedellä.
-Nosta lempesi.
-Lähde ystäviesi kanssa luontoon piknikille, tai juokaa koivikossa juhannuskahvit.
-Tee vauraus- tai hedelmällisyystaika.
-Kokeile jotain perinneruokareseptiä, muista viedä luontoon ruokauhri.

Ei kommentteja: