keskiviikko 18. elokuuta 2010

Ukonhattu (Aconitum Napellus)

A. Napellus tunnetaan myös Aitoukonhattuna, eli Puutarhaukonhattuna, ja sitä löytyykin vielä satunnaisesti menneiden isoäitien katoavista puutarhoista. Ukonhattuja on monia lajeja ympäri maailman, mutta Suomessa tavataan pääosin tarha- sekä lehtoukonhattua. Ukonhattu on monivuotinen, ja kukkien väritys vaihtelee lajeittain syvän sinivioletista liki läpikuultavan keltaiseen ja valkoiseen.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Ukonhattu on kaunis, mutta hyvin myrkyllinen, ja juuri tästä syystä hävitetty useista puutarhoista kokonaan. Ukonhattu on feminiininen noitien ja eläinyhteyden kasvi, joka liitetään vesielementtiin ja planeetta Saturnukseen. Kasvi on myös yhdistetty moniin alisen ja pimeän puolen jumalattariin, kuten Hekateen ja Proseprinaan. Kotimaisittain Louheen ja Loviattareen, ja onkin alisen pyhä kasvi.
Ukonhatulla on roolinsa myös rakkauden yrttinä, mutta pääosin juuri petollisen, riivatun, tai yksipuolisen rakkauden, josta sen myrkyllisyys varoittaakin. Mustasukkaiset ja kostonhimoiset puolisot ovat sekoitelleet ukonhattua uskottoman puolisonsa ruokaan arvatuin seurauksin.
Tämä kasvikunnan arsenikki on myös ollut apuna monelle päiviensä päättäjälle, ja onpa sillä päästy eroon vuodepotilaiksi ja talon taakaksi vanhentuneista sukulaisistakin. Myös tuomittuja vankeja kerrotaan teloitetun Ukonhattukoktaileilla.
Folkloresta Ukonhattu on tuttu rohto jota noidat lisäsivät lentovoiteisiinsa päästäkseen Kyöpelinvuoren pitoihin.

Ukonhatulla on myös yhteys metsänpetoihin, etenkin suteen, jota on jo ammoisista ajoista kammottu verenhimoisena petona. Karhu oli pyhä ja ansaitsi peijaiset, susi puolestaan epäpyhää manalan väkeä, kuten kasvikin. Ukonhatulla on paikkansa myös populaarikulttuurissa, ihmissusitarinoissa- ja elokuvissa. Sillä joko tapetaan tai parannetaan suden riivaama henkiö. Kasvin on kerrottu myös suojelevan sekä ihmissusilta ja vampyyreilta, ja sitä kannattaakin kokeilla energiavarkaita vastaan.
Metsästäjät tunsivat Ukonhatun Sudenmyrkyn nimellä, koska nuolenpäät kastettiin tai syötit höystettiin ukonhatulla susimetsälle lähdettäessä.

Ukonhatun juuria voi käyttää amuletteina, mutta myrkyllisyytensä vuoksi ne kannattaa säilyttää joko pussissa, rasiassa tai pullossa. Potporripusseihin voi lisätä vaaratta ukonhatun kukkia saadaksesi kesyttömän lehdon tuoksua liinavaatteisiisi.
Kotipuutarhassa ukonhattu suojelee vahtikoiran tavoin ja auttaa pääsemään yhteyteen eläinhenkien (etenkin metsän petojen) ja henkioppaiden kanssa. Ukonhatulla on silti enemmän yhteyttä tuonpuoleisen jumalattariin kuin varsinaisesti esi-isiin ja vainajiin. Jos olet sitomassa itsellesi MustaaKirjaa tai vastaavaa, voi kannen väliin sujauttaa vähän kuivattua Ukonhatun lehteä pitämään loitolla ei-toivotut selaajat.
Puutarhakasvina ukonhattu on helppo ja vaatimaton. Viihtyy kosteahkossa mullassa puolivarjossa, eivätkä sitä juuri vaivaa edes tuholaiset. Ukonhattu kasvaa hyvissä oloissa todella kookkaaksi ja tuuheaksi, ja esimerkiksi terassin tuntumassa tarjoaa vilpoista varjoa.

Nykylääketiede ja homeopatia käyttävät ukonhattua tänäkin päivänä mm. sydän-, särky- ja hermolääkkeenä rohdosnimellä Aconitum. Ukonhattu on rauhoittava ja lievittää kiputiloja. Homeopaattista Aconitum-rohtoa käytetään mm. lievittämään stressiä ja aamupahoinvointia, vaikkei kasvia itsessään suositella raskaana oleville (lue eteenpäin).

Huom: Ukonhattuun ei ole vastamyrkkyä. Ukonhattu on jopa tappavan myrkyllinen, joten älä yritäkään käyttää sitä omin päin rohtona sisäisesti tai edes ulkoisesti. Ukonhattu aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja hengityksen vajaatoimintaa. Ukonhatun myrkyt vaikuttavat erityisesti hermostoon, ensin stimuloimalla, ja sitten halvaannuttamalla. Kaikki kasvinosat sisältävät useita myrkyllisiä alkaloideja, kuten akotiinia ja napelliinia. Pitoisuudet itsessään kuitenkin vaihtelevat kasviyksilöiden koon ja iän mukaan. Myrkytysoireita ovat mm. pistely iholla, jäsenten puutuminen, hengenahdistus, aistihäiriöt, oksentelu, kouristelu, pyörrytys, ja ripuli.
Vaikeissa myrkytystapauksissa kuolema voi seurata jo alle tunnin sisällä, sydänhalvauksen tai hengityselimistön lamaantumisen myötä. Yleensä myrkyt kuitenkin hivuttavat hengiltä muutaman tunnin sisällä. Ukonhattumyrkytyksestä on jopa mahdollista selviytyä, mikäli sydämen ja keuhkojen toimintoja saadaan ylläpidettyä. Herkimmät ihmiset joilla on taipumusta yliherkkyyteen tai allergioihin voivat saada myrkytysoireita pelkästään koskettamalla kasvinosia, joten muista aina käyttää suojakäsineitä, tai pestä kädet hyvin kun olet ollut tekemisissä kasvin kanssa, sillä kaikki kasvinosat ovat, kuten jo mainitsin, myrkyllisiä.
Raskaana olevien, heikosta terveydentilasta kärsivien ja pienten lasten ei tulisi olla kosketuksissa ukonhattuun lainkaan.

Suomenkin metsistä tavattavaa Ukonsientä (Macrolepiota Procera) kutsutaan joskus virheellisesti Ukonhatuksi. Yllättävän usein tähän törmää juuri ruokapalstoilla, jolloin ruokaohje voi kehottaa lisäämään sapuskaan (niin ja niin paljon) Ukonhattua. Ole tarkkana, sillä kyse on puhtaasti asiavirheestä; ohjeessa tarkoitetaan siis tuota Ukonsientä, joka kuuluu ruokasieniin.

Uskomuksia:
-Ukonhatun on uskottu olevan vastamyrkky ihmissuden puremalle, mutta sitä piti ottaa täydelläkuulla.
-Täydenkuun aikaan kerättyä Ukonhattua pidetään maagisesti kaikkein voimakkaampana.

Ei kommentteja: